Tutkimus: Vakava työväkivalta korostuu oikeuspsykiatrisen sairaalan ulkoilutilanteissa

Oikeuspsykiatrisen sairaalan ulkoiluhetkissä sattui suhteellisesti enemmän vakaviksi luokiteltuja työväkivaltatapauksia. Työväkivallan riskiin vaikuttavat kuitenkin myös osaston arki, ympäristö ja henkilöstön mahdollisuudet saada nopeasti tukea.

Kuvateksti
Erityisesti potilaiden ulkoiluun voi liittyä riski väkivallalle.
Kuva: Jari Lifländer

Työväkivaltatilanteet oikeuspsykiatrisessa sairaalassa liittyivät erityisesti päivän ja iltapäivän aktiivisiin osastotilanteisiin, ulkoiluun, tiettyihin osaston tiloihin sekä osastojen välisiin eroihin. Vakavia tilanteita raportoitiin suhteellisesti enemmän esimerkiksi potilashuoneissa, eristyshuoneissa, ulkoilualueilla ja päivähuoneissa.

Tämä käy ilmi Matias Karvosen hoitotieteen alaan liittyvän väitöstutkimuksen osasta, jossa analysoitiin 956 hoitohenkilökunnan oikeuspsykiatrisessa sairaalassa tekemää työväkivaltailmoitusta vuosilta 2020–2024. Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa työväkivaltatilanteiden ajankohtaa, paikkaa, osastoa ja yhteyttä oikeuspsykiatristen potilaiden arjen toimintoihin.

”Työväkivallan vakavuuteen liittyvät potilastekijöiden lisäksi myös osaston arki, tilanteet ja ympäristötekijät. Työväkivallan riski liittyy siihen, missä tilanteessa ollaan ja kuinka nopeasti hoitohenkilökunta voi saada tukea tilanteen kärjistyessä.”

Mainos alkaa
Uutiskirjemainos.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Uutiskirjemainos.
Mainos päättyy

Erityisesti potilaiden ulkoilutilanteet nousivat esiin riskialttiina arjen toimintona. Ulkoiluun liittyvistä väkivaltatilanteista suurempi osa luokiteltiin vakaviksi kuin muissa paikoissa tapahtuneista väkivaltatilanteista. Ulkoiluun liittyvä väkivalta oli usein fyysistä, kuten lyömistä, potkimista, puremista tai sylkemistä. Ulkoilun ja vakavan työväkivallan yhteyden voimakkuus oli kuitenkin pieni, joten ulkoilu tulisi nähdä yhtenä riskikontekstina muiden joukossa.

”Ulkoilua itsessään ei pidä nähdä ongelmana, sillä se on potilaille tärkeä osa hyvinvointia ja kuntoutumista. Sen sijaan tulokset korostavat sitä, että ulkoilutilanteisiin on hyvä valmistautua huolellisesti: on arvioitava potilaan sen hetkinen vointi, varmistettava riittävä henkilöstö ja sovittava selkeät toimintatavat.”

Tutkimuksen perusteella työväkivallan ehkäisyssä tulisi kiinnittää huomiota erityisesti toistuviin korkean riskin tilanteisiin. Esimerkiksi iltapäivän vilkkaat osastoajat, potilashuoneet, eristyshuoneet, päivähuoneet ja ulkoilutilanteet voivat vaatia tavallista tarkempaa ennakointia, henkilöstöresurssien kohdentamista ja ympäristön turvallisuusratkaisuja. 

”Työväkivallan ehkäisyä voidaan vahvistaa, kun vaaratapahtumaraporteista saatavaa tietoa hyödynnetään järjestelmällisesti. Raportit auttavat tunnistamaan, millaisissa arjen tilanteissa työväkivallan riski kasvaa ja mihin ehkäisevät toimet kannattaa kohdentaa.”

Tutkimuksen mukaan työväkivallan ehkäisy edellyttää sekä potilaan yksilöllisen tilanteen arviointia että osaston arjen ja ympäristön tarkastelua. Koska tutkimus perustui yhden sairaalan vapaaehtoisiin vaaratapahtumaraportteihin, tuloksia tulee tulkita yhteyksinä eikä suorina syy-seuraussuhteina.

Suomessa on kaksi oikeuspsykiatrista sairaalaa, jotka sijaitsevat Kuopiossa ja Vaasassa.

Karvosen tutkimus on julkaistu Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing -lehdessä.