Nikkeliä liukeni veteen erityisesti kiinteistöissä, joissa hana oli uusittu alle vuotta aiemmin ja kuparia kiinteistöissä, joissa kupariputket olivat alle vuoden vanhoja.
– Nikkeli oli todennäköisesti peräisin hanan nikkeli-kromipinnoitteesta. Lyijyä voi puolestaan liueta veteen messinkiosista, kuten hanoista ja vesijohtojen liitoskappaleista, tutkimuksen tehnyt Meri Sipilä sanoo.
Talousveden nikkelipitoisuudelle on asetettu lainsäädännössä terveysperusteinen laatuvaatimuksen enimmäisarvo 20 µg/l. Se ylittyi litran vesinäytteissä kolmasosassa kohteista, kun vesi oli seisonut käyttämättömänä yli 8 tunnin ajan. Enimmäisarvon ylittävissä näytteissä nikkelipitoisuudet vaihtelivat välillä 21–80 µg/l.
Nikkelin pitoisuus laski turvalliselle tasolle heti, kun hanan sisällä seissyt vesi oli laskettu pois.
– Juotavaksi tai ruoanlaittoon käytettävää vettä kannattaa laskea hanasta, kunnes kylmän veden lämpötila tasaantuu. Näin seissyt vesi saadaan pois ja metallipitoisuudet varmasti turvalliselle tasolle.
Hyvin kuparipitoinen vesi saattaa juotuna ärsyttää mahaa ja aiheuttaa äkillistä pahoinvointia.
Lyijy on elimistöön kertyvä myrkyllinen raskasmetalli, jolla on haitallisia vaikutuksia esimerkiksi hermostoon ja luustoon. Lyijy on erityisen haitallista lapsille.
Nikkeli ei ole suun kautta saatuna kovin haitallista, mutta se on erittäin yleinen ihoallergiaoireiden aiheuttaja.
Kupari ja nikkeli ovat elimistölle välttämättömiä hivenaineita.
Valviran talousveden soveltamisohje
