Viranomaiset herättävät epäluottamusta köyhien lapsiperheiden vanhemmissa

Vaikka köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat epäluottamusta viranomaisiin ja palvelujärjestelmään, he luottavat erityisesti omaan lähipiiriinsä. Tämä ilmenee Diakissa sosiaalialan lehtorina työskentelevän Sanna-Liisa Liikasen tuoreesta sosiaalityön ammatillisesta lisensiaatintyöstä.

Tutkimuksen aineistona oli 42 kirjoitusta köyhyydestä. Kirjoittajat ovat eteläsuomalaisia vanhempia, jotka asuvat kaupungissa. Kirjoittajat olivat osallistuneet kirjoituksillaan Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun vuonna 2006.

– Tutkimukseni pyrkii tavoittamaan vanhempien kokemuksen kirjoitusten taustalla. Määrittelen luottamuksen arjessa toimimista helpottavaksi suhteeksi. Luottamus voi ilmetä esimerkiksi koettuna tukena tai yhteenkuuluvuutena, sanoo Liikanen.

Tutkimus osoittaa, että köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat luottamusta ja epäluottamusta monin eri tavoin. Sisällönanalyysin avulla löytyi kuusi luottamustyyppiä: taistelijat, puolisoon luottavat, sukuihmiset, verkostoitujat, kriitikot ja kurjat.

Yhteistä kaikille kirjoituksille on se, että viranomaisia kohtaan koetaan usein epäluottamusta.

Epäluottamuksen taustalla ovat palvelujen ja tuen tarpeen kohtaamattomuuden lisäksi huonot asiointikokemukset. Sen sijaan luottamusta koetaan erityisesti omaan lähiverkostoon ja omiin kykyihin tai mahdollisuuksiin selviytyä.

– Tuloksista voidaan päätellä, että perheiden läheisiltään ja sukulaisiltaan saama tuki on tärkeää. Luonnollisten yhteisöjen merkitys tulisi huomioida sosiaalityössä vahvemmin.

Tutkimus antaa suuntaviivoja sosiaalityön kehittämiseen. Huomiota pitäisi kiinnittää asiakkaan kohtaamiseen ja siihen, että tämän saama tuki olisi konkreettista ja oikea-aikaisesti annettua.