Kirje vuodelle 2021

Vuosi 2021. Kirjoitan sinulle kirjeen.

Olen kuukausiesi kuluessa saanut pätökseen opinnot, jotka avasivat minulle ovet uusiin mahdollisuuksiin. Olen löytänyt itseni mahtavalta näköalapaikalta työelämään ja olen saanut tehdä töitä ihanasti erilaisten ihmisten kanssa. Itsestäni olen sen myötä löytänyt läsnäolon taidon ja opetellut kuuntelemaan tarkalla korvalla. Olen saanut ja osannut kirjoittaa artikkeleita, tätä blogia ja pitää luentoja kollegoille.

Olen myös väsynyt työhöni, kyllästynyt arkeeni ja kiukutellut kotona. Olen pohtinut ammatinvalintani järkevyyttä, palkkaani, työoloja ja vuorotyön raskautta. Olen ärsyyntynyt työyhteisööni, itseeni, kokenut raskaana jatkuvan oppimisen ja opettamisen sekä halunnut heittää hanskat yksinkertaisesti tiskiin. Olen kuitenkin myös löytänyt uusia keinoja jaksaa ja oppinut ymmärtämään itseäni taas vähän enemmän.

Olen kauhistellut ihmisten ajatusmaailmojen kärjistymistä, mustavalkoisuutta, kahtia jakautumista. Some-kommentoinnin julmuus on ahdistanut ja vihapuhe pelästyttänyt sekä oksettanut.

Olen ihmetellyt ihmisyyttä, etsinyt inhimillisyyttä. Olen yrittänyt parhaani mukaan avata silmät jollekin itselleni oudolle ja vieraalle. Väsymykseen asti olen selittänyt, perustellut ja reflektoinut. En vielä tiedä, minkä opin olen siitä kaikesta saanut.

Aikanasi olen kaivannut ulkomaanmatkoja ja jännittänyt koronatestin vastauksia. Olen kantanut ruokakasseja koronaa sairastavan ystävän kotiovelle. Olen ottanut rokotteita – koronaa ja influenssaa.

Olen pessyt käsiä, hieronut käsidesiä melkein unissanikin, kuluttanut kasvomaskeja naama kutisevassa ihottumassa ja pysynyt terveenä. Olen antanut haastatteluja samasta aiheesta toistuvasti. Olen puhunut samasta asiasta miltei jokaisena päivänäsi.

Viikkojesi aikana olen kuitenkin myös saanut käydä töissä, olla osa työryhmää. Olen nauranut kahvihuoneessa vatsa kipeänä ja vitsaillut työpaikan käytävillä silmät ilon kyynelissä. Olen saanut palkkaa tehdystä työstä, säännöllisesti joka kuukausi. En ole joutunut lomautetuksi tai yt -neuvottelujen kohteeksi.

Olen saanut harrastaa itselleni rakasta lajia, jopa kehittyä siinä. Olen tavannut ystäviäni ja onnistunut juhlimaan parit juhlat. Puolisoni on seissyt tukenani, perhe ymmärtänyt väsymykseni ja koirakin kasvanut aikuisemmaksi – lattioiden pissalätäkköjen siivoaminen on saanut jäädä.

Olen itse vuoden vanhempi mentyäsi. En tiedä olenko aikuisempi – tai onko se edes tavoiteltava tila – mutta elämänkokemusta on 365 päivää enemmän.

Olen herännyt aamuisin onnellisena ja mennyt nukkumaan tyytyväisenä. Haastavampina päivinä olen jaksanut uskoa asioiden muuttuvan paremmaksi, ikävän hetken menevä ohi. Olen päiviesi aikana kokenut suurta merkityksellisyyttä, työniloa. Mutta tärkeimpänä kaikista, olen saanut rakastaa sekä tulla rakastetuksi.  

Kiitos kaikesta vuosi 2021!