Emmi Nuorgam

Nainen vaietkoon seurakunnassa ja työtaisteluissa!

Toisinaan tuntuu, että yhteiskunnassa unohtuu kaikista ilmiselvin ratkaisu naisten huonojen palkkojen parantamiseen, kirjoittaa Emmi Nuorgam.

Kuva: Janita Autio

Valtioneuvosto laati vuonna 2020 tasa-arvo-ohjelman, jonka avulla Suomesta tehdään jälleen tasa-arvon kärkimaa. Tämä hallituksen periaatepäätös perustui Sanna Marinin hallituksen vuonna 2019 sopimaan hallitusohjelmaan, joka sisälsi ennätysmäärän sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimenpiteitä.

Yksi ohjelman keskeisistä tavoitteista oli sukupuolten välisten palkkaerojen kaventaminen. STTK:n mukaan suomalaisnaisten palkka oli vuonna 2020 keskimäärin 83,8 prosenttia miesten palkasta. Toisin kuin usein kuvitellaan, palkkaero ei ollut kaventunut aiemmista vuosista. Päinvastoin, palkkaero oli kasvanut. 

osittain Palkkaero selittyy naisvaltaisten alojen matalammilla palkoilla. Kunta-alan ja yksityisen palvelusektorin naispalkansaajien ansiot ovat keskimäärin pienemmät kuin teollisuudessa ja valtiolla työskentelevien miesten ansiot. Kunta-alan palkansaajista noin 80 prosenttia on naisia. Kunta-alan naisten palkkataso selittää suurelta osin naisten keskiansioita työmarkkinoilla.

Siksi kunta-alan palkkakuopassa olevien naisten palkka koskettaa meitä kaikkia, olimme itse kuntasektorilla tai emme. 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Naisten pienemmillä palkoilla on pitkä historiallinen perinne. Naiset olivat sotien jälkeen halpatyövoimaa, jolle maksettiin palkkataulukoiden mukaan miehiä pienempää palkkaa. Vaikka palkan suuruus ei enää suoraan korreloi sukupuolen kanssa, eivät asenteet ole riittävästi muuttuneet. 

Naisvaltaisia aloja, kuten sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloja, pidetään edelleen kutsumusaloina, joilla naisille ei tarvitse maksaa edes toimeentuloon riittävää palkkaa. Lisäksi näiden alojen palkkatilastot on haittalisien ansiosta mahdollista koristella jos jonkinlaisella keijupölyllä. 

Se hämärtää sekä päättäjien että tavallisten kansalaisten käsitystä siitä, mikä työstä maksettava peruspalkka on. Mieleeni ei tule kovinkaan montaa muuta alaa, jolla elämiseen riittävän palkan saadakseen on luovuttava harrastuksista ja vapaa-ajasta ja tehtävä töitä kellon ympäri, vuodenajasta, viikosta, juhlapyhästä tai vuorokaudenajasta toiseen. 

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta nojaa vahvasti siihen, että naiset kiltisti hoitavat työn, kodin, synnytystalkoot, ikääntyvät vanhemmat ja siinä sivussa kehittävät itseään ja ammattitaitoaan edes pienen lisätienestin toivossa. Hyvinvointivaltio tuntuu vuonna 2022 perustuvan joustamiselle, banaaneille ja itse tulostettaville kunniakirjoille. Siksi moni onkin tippunut tuoliltaan lukiessaan mediasta, etteivät sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen pienipalkkaiset naiset aio enää vain tyytyä. Nainen vaietkoon seurakunnassa ja työtaisteluissa!

Sanna Marinin hallituksen viimeinen puolivuotiskausi käynnistyy pian. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan on kirjattu, että sukupuolten palkkaeroa kavennetaan 20202023 määrätietoisesti. Jännä nähdä, millä tavalla palkkaerojen kavennus tapahtuu, sillä liittokierrosta ja työtaistelua ulkopuolelta seuranneena on käynyt väkisinkin mielessä, että ilmeisesti ei ainakaan sillä ilmiselvimmällä tavalla: maksamalla palkkakuopassa oleville naisille parempaa palkkaa. 

 

Emmi Nuorgam vetää Instagramissa elo-syyskuussa keskustelusarjaa, jossa aiheina ovat muun muassa hoitapula ja naisvaltaisten alojen palkkakuoppa. Live-lähetysten vieraina ovat Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen, johtava juristi Vappu Okkeri ja järjestöasiantuntija Jenni Hjelt. Lue lisää täältä.

Emmi Nuorgam kasvokuva
Kirjoittajana

Emmi Nuorgam

Emmi Nuorgam on kirjailija, vapaa toimittaja, kolumnisti, ihmisoikeusaktivisti ja some-vaikuttaja. Hänelle on kotona opetettu, että ei pidä jäädä odottamaan, että joku muu tekee muutoksen.

Katso kaikki kirjoitukset