Työttömyys on kriisi, joka vaikuttaa mielenterveyteen sekä Suomessa että ympäri maailmaa. Mielenterveyden häiriön syy ei läheskään aina johdu yksittäisen ihmisen biologisista ominaisuuksista, vaan taustalla ovat yhteiskunnalliset ja rakenteelliset kriisit.
Oulun yliopiston taloustieteen väitöstutkimuksessa työttömyys vaikutti voimakkaimmin mielenterveyteen Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Lapin perinteisissä teollisuus- ja tuotantokeskittymissä sekä teollisuuskaupungeissa Satakunnassa, Kymenlaaksossa ja osissa Pirkanmaata.
”Näillä alueilla on historiallisesti ollut paljon raskasta teollisuutta ja metsäteollisuutta. Ne ovat alttiimpia myös globalisaation aiheuttamalle epävarmuudelle kuin Helsingin kaltaiset monipuoliset metropolialueet”, sanoo Saqib Amin.
Amin tutki työttömyyden ja mielenterveyden yhteyttä Suomen eri kunnissa vuosina 2002–2019.
Tutkimuksessa selvisi, että kun paikallinen työttömyysaste nousee, asukkaille määrätään aikaisempaa enemmän masennuslääkkeitä ja he tarvitsevat aikaisempaa enemmän psykiatrista hoitoa.
Ilmiö koskettaa etenkin parhaassa työiässä olevia 25–64-vuotiaita miehiä. Heillä yhden prosenttiyksikön kasvu työttömyydessä lisäsi psykiatrisia osastohoitojaksoja jopa 8,7 prosenttia. Masennuslääkkeitä käyttävien osuus kasvoi 0,28 prosenttiyksikköä.
Tutkimusaineistona Amin käytti Tilastokeskuksen ja THL:n rekisteriaineistoja. Ne kattoivat 98 prosenttia suomalaisista.
Perinteisissä suomalaisissa teollisuusyhteisöissä miehen identiteetti ja itsearvostus ovat Aminin mukaan edelleen vahvasti sidoksissa taloudelliseen tuottavuuteen ja elättäjän asemaan.
”Työpaikan äkillinen menetys ravisuttaa identiteettiä ja lisää alttiutta ahdistukselle, masennukselle ja vakaville psykiatrisille häiriöille.”
