Valtaosa suomalaisista aikuisista kuluttaa kahvia järjettömät 10 kiloa vuodessa.
Kahvimaassa kahvin nauttiminen on toivottu ja luonnollinen tapa toimia. Onhan kahvi vastustamaton juomaherkku pula-ajalta.
Standardista poikkeavat ihmiset, kuten kahviabsolutistit, kuuluvat juomavähemmistöön. Heidät rinnastetaan lapsiin tai jollain tapaa sairaisiin tai erityisherkkiin ihmisiin.
Kahvin juomisen ympärille keskittynyt toiminta on absolutistin silmin kummallista.
Siinä maailmassa ihminen tarvitsee aamukahvia. Päivä käynnistyy ja töihin päästään kofeiinin voimalla. Erityisesti näin on, jos kahvia on juotu edellisenä iltana liian myöhään.
Töiden lomassa pidetään kahvitaukoja henkilökunnan taukotilassa, jota kutsutaan kahvihuoneeksi.
Katastrofin ainekset ovat kasassa, jos kahvi on liian kuumaa, vahvaa, laihaa tai väärään laatuista. Pahinta on, kun kahvia on liian vähän, kahvinkeitin on huono tai purut ja suodatinpussit ovat loppuneet.
Moni pelastaa itsensä tuomalla töihin oman kapselikoneen tai espressopannun.
Lounaalle mentäessä kassaneiti yleensä huomauttaa, että lounaan hintaan kuuluu kahvi. Jälkiruokakahvi ikään kuin kruunaa ruokatauon. Paitsi kun se on seissyttä ja karvasta litkua, koska se ei ole kahvin juojan itsensä keittämää.
Tapaamisissa ja palavereissakin tarjotaan mukisematta kahvia. Sen kylkiäisenä tulee kahvileipä, joka ei ole leipää vaan esimerkiksi pullaa.
Töissä ja perhejuhlissa juhlahetken kunniaksi tarjotaan kakkukahvit. Annetaan ymmärtää ettei kakkua tipu, jollei juo kahvia.
Emännän mukaan on tärkeää tulla mahdollisimman nopeasti paikalle, ettei kuuma kahvi pääse jäähtymään.
Kahvi on pahimmassa tapauksessa kaadettu jokaiselle valmiiksi kuppiin.
Parhaimmissa tapahtumissa on kahvinkaataja, joka tarjoaa kahvia jokaiselle monta kertaa. Heidän kanssaan keskustelu voi kulkea rennosti vaikkapa näin:
- Kaadanko sinulle kahvia?
- Ei kiitos, en juo kahvia.
- Miksi et? Ottaisiko vaikka vain puoli kuppia?
- Ei kiitos.
- Koska sinä mahdat oppia juomaan kahvia? Otatko teetä?
- En koskaan ja ei kiitos.
- Voi voi, mitä minä nyt sinulle tarjoan.
- Vesilasi riittää, kiitos.
- Onhan tämä nyt vähän noloa tarjota vain vettä.
Yhtä ystävällisesti voisi todeta, ettei hanaveden tarjoaminen ole yhtään noloa. Ei sen enempää kun juoda lämmitettyä vettä, johon on lillutettu karvasta ja pahan makuista papua.
Rituaalinomaisissa kahvinjuontitilanteissa enemmistöä ei kuitenkaan kannata hermostuttaa.
Entä jos yhtenä aamuna joku pirteä kahviabsolutisti livahtaisi ensimmäisenä työpaikalle.
Kahvinkeittimen mystisesti kadottua kaakaohuoneessa valmistuisi pari litraa kylmää kaakaota. On outoa, etteikö raikas kylmä kaakao maistuisi ihan jokaiselle työkaverille heti töihin tultaessa.
Ja lounaalla.
Ja parilla tauolla siinä välissä.
Kahvimaan vähemmistön on kuitenkin ymmärrettävä osansa. Sen on totuteltava lopun elämäänsä sietämään hyväntahtoista päivittelyä ja kahvin juontiin käännyttämistä.
Mistä sitä tietää, vaikka yhtenä päivänä kahviabsolutisti alkaisi ymmärtää hyvän päälle.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
