Elämme erilaisissa rooleissa. Saman päivän aikana voimme olla esimerkiksi työntekijän, asiakkaan, isän tai äidin roolissa.
Viime aikoina on tuntunut siltä, ettemme elä vain rooleissa. Elämme eri todellisuuksissa.
On käsittämätöntä, että Donald Trump on Amerikan presidentti. Yhtä käsittämätöntä on, että aamuyöllä autosta nousee henkilö, joka tulittaa vastaanottokeskusta Suomessa. Samaan aikaan rajan takana lievennetään rangaistus perheväkivallasta.
Tällaisia uutisia lukiessa huomaa, miten kaukana toisen ihmisen todellisuus omasta on.
Asioista tulisi keskustella, mutta entä kun toisen ihmisen mielipiteiden ja ”totuuksien” edessä jää sanattomaksi. Onko pelkästä keskustelusta yhtään enempää hyötyä, kun ettei sitä käydä?
Ilman kaikkien kunnioittamaa ratkaisua tai päätöstä käyty keskustelu on pelkkää sanahelinää. Silloin on ihan sama, vaikka päätöksistä väännettäisiin kättä ja pullistelija voittaisi.
Meidän tulisi kyetä luomaan yhteinen arkinen todellisuus, joka olisi kaikkia tyydyttävä. Pelkään, että rikkaan elämä on loitonnut niin kauas köyhän ihmisen roolista, ettei yhteistä todellisuutta oikein enää synny.
Onko siis utopiaa, että me kaikki kykenisimme jakamaan saman todellisuuden?
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
