Hoitaja on varmaan vähän väsynyt

Hoitajan työminän tulisi jäädä pukukoppiin työvuoron päätyttyä. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Oman elämän ja työvuorojen yhteensovittaminen ei ole aina hoitajan työssä kivutonta. Työmääräkin kasvaa vuosi vuoden perään.

Keikkatyövuoroista voi jäädä työmoodi päälle. Työrutiinit ja kiirepäivät tunkevat joskus vapaa-ajan askareisiin ja öisin uniin. Silloin tuntuu kuin olisi aina töissä. Vuosien varrella on tapahtunut seuraavia kommelluksia.

1. Kävelin talvella työvuoron jälkeen pukukopista sisäkengät ja työvaatteiden housut jalassa linja-autopysäkille. Jouduin palaamaan viluissani takaisin pakkasesta pukukopille vaihtamaan ulkokengät ja omat vaatteet päälle. Se ei ollut ihan ainutlaatuinen kerta, kun niin kävi.

2. Ihmettelin, kun en päässyt kotiovesta sisään, kunnes huomasin kädessäni työpaikan avaimet. Sen jälkeen koetin näppäränä miehenä avata oven työpaikan kulkutunnisteella. Ei auennut silläkään.

3. Allekirjoitin virallista asiakirjaa. Virkailijan hämmästykseksi taputtelin heti vasenta rintalihasta, mutta kynä ei tietenkään löytynyt vapaa-ajalla t-paidan näkymättömästä rintataskusta. Sen jälkeen kirjoitin allekirjoitusviivalle huolellisesti sairaanhoitaja Jan Holmberg ja sen alle siististi vakanssinumeroni. Virkailija tulosti pyynnöstäni ystävällisesti uuden lomakkeen.

4. Unohdin riisua turvahälyttimen pois kaulastani mennessäni yövuoron jälkeen kauppaan. Myyjä kehui vuolaasti mielenkiintoista ja modernia koruvalintaani. Miehet kuulemma uskaltavat harvoin käyttää näyttäviä koruja asioidessaan kaupassa.

5. Olin menossa kotona vessaan. Sitä ennen etsin kuumeisesti avainta taskustani, jolla saan psykiatrian suljetun osaston henkilökunnan WC:n oven auki. Heti sen jälkeen perheenjäsen oli lähdössä ulos. Ponnahdin ylös ja sanoin reippaalla äänellä minä tulen avaamaan sulle osaston oven. Siis kotona.

6. Puhelimeni soi. Näin, että kaverini soittaa. Vastasin silti hänelle: Soitit kelloa. Onko joku hätänä?  Langan toisesta päästä kuului vastaus: Eiku mä soitin sulle kännykällä. Mitä siellä oikein tapahtuu?

7. Olin tehnyt koko päivän potilaiden kotikäyntejä. Omalla kotiovella painoin ensin ovisummeria ja avasin vasta sitten kotiavaimella oven. Eteisestä huusin kuuluvalla äänellä tyhjään kotiini: Hoitaja täällä. Miten täällä tänään voidaan?

8. Päätä alkoi särkeä. Kävelin kotona lääkekaapille, tarkistin vaikuttavan lääkeaineen nimen ja milligrammamäärän. Seuraavaksi otin tabletin ja lähdin kirjaamaan sitä tietokoneelle. Potilastietojärjestelmää ei kumma kyllä löytynyt kotitietokoneesta.

9. Potilas oli hengenvaarassa, mutta kaikki läsnäolijat vaan nauroivat minulle, koska olin pukeutunut aamuvuoroon pelkästään alushousuihin. Heräsin paniikissa keskellä yötä. Hetken aikaa kesti, että orientoiduin kotona aikaan ja paikkaan oikein.

10. Kiireisen aamuvuoron jälkeen hätkähdin yhtäkkiä kotona. Olin unohtanut palata potilaan huoneeseen ja tehdä lupaamani asian. Jouduin soittamaan nolona osaston kansliaan, jotta iltavuoron hoitajakollega tekisi minulta kesken jääneen asian loppuun.

Edellä mainittujen tilanteiden jälkeen olen huokaissut itsekseni tai muille, että hoitaja on varmaan vähän väsynyt. Joskus olen nauranut makeasti ja toisinaan ollut vähän huolissani itsestäni ja jaksamisestani. Sanokaa nyt hyvät ihmiset, etten ole ainoa hoitaja maailmassa, jolle sattuu vastaavia asioita. Se lohduttaisi.

Lue myös: Hoitaja on kuin urheilija – paineet ovat ammattilaistasolla kovat

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.