Hoitajalle potkut työpaikkansa epäkohdista ilmoittamisesta?

Kuvateksti
Kuva: Pixabay

Mikä vaientaa hoitajan työpaikallaan kaikkein tehokkaimmin? Uhkaaminen potkuilla, jos kertoo avoimesti työpaikkansa tai työnsä epäkohdista. Hoitajan maineen mustamaalaaminen erityisesti pienellä paikkakunnalla voi tarkoittaa, ettei töitä alalta enää löydy.

Hoitajat ovat joutuneet työpaikoillaan lapsellisiin puhutteluihin ja heille on annettu varoituksia. Heitä on syytetty vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta ja epälojaalisuudesta työnantajaa kohtaan. Työvuoroja ja työtehtäviä on saatettu muutella niin, että ne vaikuttavat toimeentuloon tai uuvuttavat hoitajan. Esimiesten suhtautuminen on muuttunut jäätäväksi, eikä sijaisten määräyskirjoja ole enää jatkettu. Työnantajien hoitajiin kohdistamat välittömät vastatoimet kertovat karua kieltä monen hoitajan todellisuudesta.

Muun muassa vanhustenhuollon työoloihin puuttuneet hoitajat erotettiin yksi toisensa jälkeen työstään. Työnantaja voi siis toteuttaa uhkauksensa tuosta vaan. Siitäkin huolimatta, että hoitajien todettaisiin jälkikäteen olleen oikeassa. Hirmuvallan edessä eivät ilmeisesti edes työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen hyvä toiminta paljoa paina.

Sankarihoitajan selkään taputtelu julkisuudessa ei tietenkään riitä, kun hän on ensin puuttunut väärinkäytöksiin, laittomuuksiin tai korruptioon. Työpaikkaa koskevista epäkohdista ilmoittava hoitaja on pitkälti lainsuojaton. Ilmoitusvelvollisuus koskee vain asiakkaaseen tai potilaaseen kohdistuvaa epäkohtaa tai sen uhkaa.

Hoitajan ilmoitusvelvollisuudella turvataan asiakkaan tai potilaan hyvä hoito, huolenpito ja hyvinvointi. Mutta kuka pitäisi hyvää huolta hoitajasta? Aluehallintoviraston tai Valviran asiantuntijat, vai? Siis he, jotka pohtivat hoitajien toiminnan seurauksena esimerkiksi rikosilmoitusten tekemistä hoitajamitoitusta kiertävistä hoitokodeista. Sitä ennen viesti oli monessa työpaikassa tulos tai ulos, jos hoitaja huomautti räikeästi rikotuista ja heikennetyistä työehdoista tai edes vanhusten hoitoa vaarantavista epäkohdista.

Ilmoitusvelvollisuuden toteuttamista koskevat menettelyohjeet löytyvät jokaisen työpaikan omavalvontasuunnitelmasta. Sen toteuttamisesta ei saa seurata lain mukaan työnantajan vastatoimia. Pitkälti hoitajan itsensä pohdittavaksi jää, miten pykäliä uskaltaa tulkita. Ilman ammattiliiton tukea hän jää, erityisesti huonon työnantajan kanssa, tehtävän eteen aika yksin.

Tänäänkin moni hoitaja pohtii työpaikallaan, missä kulkee raja lojaliteettivelvoitteen ja vaitiolo- ja ilmoittamisvelvollisuuden välillä. Epäselvät lait ja ilmoittajan suojattomuus tuottavat hoitajille eettisesti sietämättömiä tilanteita ja unettomia öitä. Pitäisikö hoitajien uusi harrastus olla siis oikeudessa istuminen työnantajan ja lainsäätäjien kanssa? Hoitotyössä vaikenemisen kulttuuri kun joutaa jo roskakoriin.

Eikö kukaan välitä, kuinka paljon hoitajien työpaikkansa väärinkäytöksistä tekemät ilmoitukset säästäisivät ihmishenkiä ja yhteiskunnan yhteisestä kassasta katoavaa rahaa? Eikö päättäjiä kiinnosta korruption kitkeminen ja hoitajien turhat irtisanomiset, jotta potilaat välttyisivät ruokottoman huonolta hoidolta? Vastausta näihin kysymyksiin hoitaja voi joutua hakemaan lopulta Euroopan unionista saakka.

Euroopan unionissa pohditaan tällä hetkellä kuumeisesti niin sanottua ”pilliin puhaltajan”-direktiiviä. Se takaisi työntekijälle suojan ilmoittaa turvallisesti työpaikkaansa ja työympäristöönsä liittyvistä väärinkäytöksistä. Tulevan parlamentin tulisi päättää asiasta. Sitä siis ilmeisesti odotellessa.

Lue myös: Hoitajan työ on pula-ammatti.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Suosittelemme sinulle

Tehy
4.10.2021