Kuva: Canva

Hoitajana toivon työrauhaa

Välillä tekisi mieli huutaa, että nyt seis ja kaikki hiljaa. Silloin tunnen selkäpiissäni hoitotyön tehtävälistan pitenevän, vaikka yritän parhaani mukaan lyhentää sitä. Niissä hetkissä ajatukseni eivät enää pysy kasassa. Toivon työrauhaa.

Työrauhattomat työpaikat ovat kaoottisia. Puhelimet, huonehälytykset ja laitteet piippaavat lähes tauotta. Pahinta on, että kaikki hoitotyö tuntuu sutaisuilta sinne tänne. Eettinen omatuntoni painaa, koska en saa hoidettua kunnolla potilaitani.

Kesken raportin kirjoittamisen on singahdettava hoitajakollegan avuksi. Lääkkeenjako keskeytyy potilaan lääkepyyntöön ja hoitajakollegan kysymyksiin. Kaikki asiallisia pyyntöjä, mutta keskeytysten vuoksi lääketurvallisuus, potilasturvallisuus ja ongelmien ratkaisu vaarantuvat helposti.

Rikkonainen työpäivä valuu mukanani pukukopille ja kotiin. Kotimatkalla muisti palailee pätkittäin. Puran unohtuneiden tai kesken jääneiden työtehtävien syntilistani puhelimitse hoitajien kansliaan. Mieli tuntuu tukkoiselta vielä pitkään kotonakin.

Hoitajapulan myötä tällaisia päiviä on keikkasairaanhoitajana yhä useammin. Ne voivat johtaa unettomiin öihin, pääkipuun, rytmihäiriöihin ja mielen synkkenemiseen. Siksi hoitajan työrauhalle on entistä enemmän tarvetta.

Miten hoitajille palautetaan työrauha? On helppo sanoa, että palkataan lisää hoitajia. Työrauhan saavuttaminen on paljon muutakin. Se on yhdessä sovittujen käytäntöjen sopimista ja noudattamista.

Työrauhaa ja keskeytysten vähentämistä on vaikkapa se, että lääkkeenjakajalla on päällä huomioliivi ja melua vaimentavat kuulokkeet korvilla. Hoitajien raportointitietokoneet on sijoitettu hiljaiseen tilaan. Heitä ei saa työssään häiritä kuin hätätapauksissa.

Hoitotyöhön tehdään muistin tueksi tarkastuslistoja. Kaikki viestit kerätään lippulappusten sijaan yhdessä sovittuun ja helposti löydettävään paikkaan. Niistä näkee yhdellä silmäyksellä, mitä on tehty tai tekemättä.

Raportointitilanne pidetään tiiviinä ja selkeänä. Työnjaossa mietitään, mitkä potilaat vaativat työvuorossa erityistä huomiota ja miten hoitajien tauot saadaan pidettyä. Lisäksi vähennetään hoitajilta turhia työtehtäviä, kuten lattian luuttuamista ja ruokatarjottimien jakamista, joihin heitä ei ole edes koulutettu.

Olen keikkasairaanhoitajana huomannut, miten pienistä asioista hoitajan työrauha on kiinni. Isoin savotta on ollut yhteinen sopiminen ja keskeytysten kulttuurin katkaiseminen työpaikalla. Se vaatii uusien käytäntöjen käyttöön ottamista, joka alkaa hoitajan työn ja työajan arvostamisesta.

Lue myös: Ihailen sinua, hoitajakollegani

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.