Rikkonainen työpäivä valuu mukanani pukukopille ja kotiin. Kotimatkalla muisti palailee pätkittäin. Puran unohtuneiden tai kesken jääneiden työtehtävien syntilistani puhelimitse hoitajien kansliaan. Mieli tuntuu tukkoiselta vielä pitkään kotonakin.
Hoitajapulan myötä tällaisia päiviä on keikkasairaanhoitajana yhä useammin. Ne voivat johtaa unettomiin öihin, pääkipuun, rytmihäiriöihin ja mielen synkkenemiseen. Siksi hoitajan työrauhalle on entistä enemmän tarvetta.
Miten hoitajille palautetaan työrauha? On helppo sanoa, että palkataan lisää hoitajia. Työrauhan saavuttaminen on paljon muutakin. Se on yhdessä sovittujen käytäntöjen sopimista ja noudattamista.
Työrauhaa ja keskeytysten vähentämistä on vaikkapa se, että lääkkeenjakajalla on päällä huomioliivi ja melua vaimentavat kuulokkeet korvilla. Hoitajien raportointitietokoneet on sijoitettu hiljaiseen tilaan. Heitä ei saa työssään häiritä kuin hätätapauksissa.
Hoitotyöhön tehdään muistin tueksi tarkastuslistoja. Kaikki viestit kerätään lippulappusten sijaan yhdessä sovittuun ja helposti löydettävään paikkaan. Niistä näkee yhdellä silmäyksellä, mitä on tehty tai tekemättä.
Raportointitilanne pidetään tiiviinä ja selkeänä. Työnjaossa mietitään, mitkä potilaat vaativat työvuorossa erityistä huomiota ja miten hoitajien tauot saadaan pidettyä. Lisäksi vähennetään hoitajilta turhia työtehtäviä, kuten lattian luuttuamista ja ruokatarjottimien jakamista, joihin heitä ei ole edes koulutettu.
Olen keikkasairaanhoitajana huomannut, miten pienistä asioista hoitajan työrauha on kiinni. Isoin savotta on ollut yhteinen sopiminen ja keskeytysten kulttuurin katkaiseminen työpaikalla. Se vaatii uusien käytäntöjen käyttöön ottamista, joka alkaa hoitajan työn ja työajan arvostamisesta.
Lue myös: Ihailen sinua, hoitajakollegani
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
