Selvitys kertoo lähes viidensadan hoitajan ja yli 30 luottamushenkilön kokemukset ympäri maan. Tulosten perusteella itsenäiset hoitajavastaanotot muodostavat laaja-alaisen ja vaativan työnkuvan, jossa hoitajat hoitavat huomattavan osan potilaista itsenäisesti.
Lääkärin tavoitettavuuden vaihtelu johti tilanteisiin, joissa hoitajat joutuivat tekemään ratkaisuja ilman välitöntä lääkärin arviota, mikä lisäsi paineita ja mahdollisia potilasturvallisuuden riskejä.
”Yhteispäivystyksissä lääkäri on yleensä lähellä ja helposti tavoitettavissa. Perusterveydenhuollossa tavoitettavuus voi vaihdella ja usein yhteys on puhelimen päässä,” sanoo selvityksen tehnyt koulutuspoliittinen asiantuntija Kirsi Coco.
Tyypillisiä vastaanottosyitä olivat infektiot, pienet tapaturmat, tuki- ja liikuntaelinvaivat sekä kroonisten sairauksien pahenemisvaiheet. Hoitajat aloittivat oireenmukaisen hoidon useimmiten itsenäisesti ja turvautuivat lääkäriin erityisesti monimutkaisissa, riskialttiissa tai mielenterveyteen liittyvissä tilanteissa.
Hoitajien työmäärä, vastuu ja päätöksentekotilanteet ovat lisääntyneet, mikä on lisännyt työn kuormittavuutta ja ajoittain uupumusta.
Tulokset toivat esiin isoja eroja hyvinvointialueiden välillä toimintatavoissa, resursseissa ja työnjaossa. Vastaajat kokivat moniammatillisen yhteistyön pääosin toimivaksi, mutta sen sujuvuus riippui paikallisista järjestelyistä ja lääkärikonsultaation toimivuudesta.
Hoitajat nostivat esiin tarpeen riittävälle täydennyskoulutukselle. Selvityksen mukaan työnantajan tarjoamaan täydennyskoulutukseen kahden viime vuoden aikana oli osallistunut vain pieni osa vastaajista.
”Työnantajan pitää huolehtia laaja-alaisesti hoitajien täydennyskoulutuksesta. Itsenäinen hoitajavastaanotto vaatii vankkaa osaamista ja pitkää työkokemusta. Osaamista kertyy työssä, mutta monilla koulutuksen suorittamisesta on kulunut jo useita vuosia, mikä korostaa täydennyskoulutuksen merkitystä,” Kirsi Coco toteaa.
Ammattikorkeat tarjoavat esimerkiksi päivystyshoitotyön koulutusta.
