Kuva: Pixabay

Hoitajapula uhkaa Suomea

On mielenkiintoista seurata poliittista painostusta, jolla hoitajien työolot ja palkka saadaan junnaamaan paikallaan. Ennustan, että eläköitymisbuumi, sote-säästöt ja ammatilliset koulutusleikkaukset näkyvät jälleen ensi kesänä yhdessä asiassa. Hoitoalalla sijaispulana.

Nyt on vaarana menettää hoitajia enemmän kuin heitä ehditään tarpeeseen nähden kouluttaa. Ammattikoulutuksen tahdin kiristäminen ei takaa apua käsillä olevaan hoitajapulaan riittävän nopeasti. Esimerkiksi teho-osastolle tai keskolaan ei mennä tuosta vaan töihin suoraan koulun penkiltä. Erikoistuneilla aloilla työskentely vaatii osaavaa perehdyttäjää, pitkää perehtymisaikaa ja työkokemusta.

Hoitajapula ei tietenkään jakaudu tasaisesti koko maahan. Siksi saamme tilanteesta ristiriitaisia viestejä. Pula-ajan vaikeutuessa tulee kuitenkin olemaan suuria alueita, joihin hoitajia ei saada lainkaan. Samaan aikaan toisaalla maassa ongelmaa voidaan peitellä työntekijä- ja sijaisjärjestelyin, ainakin aluksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Hoitajapulan syvennyttyä terveydenhuollon kattavuus, hoitoon pääsy ja jäljelle jääneiden hoitajien jaksaminen ovat koetuksella. Sosiaali- ja terveysalan uudistamisen käytännön toteutus tulee ontumaan pahasti ja valinnanvapaus kaventunee sinne, missä tekijöitä on. Tyhjästä kun on kenenkään paha valita.

Ilman hoitajien tekemiä jatkuvia joustoja - työnantajan hyväksi - potilasturvallisuutta ei edes nykyisellään Suomessa voida turvata. Sen osoitti taannoin hoitajien joukkokieltäytyminen ylitöistä ja vuoronvaihdoista. Päätöksellä oli vajaassa vuorokaudessa välitön vaikutus potilaiden hoitoon.

Nyt puhutaan hoitajamitoituksista lukuina ikään kuin hoitajat olisivat vain numeroita. Käytännössä hoitajapula tulee näkymään entistä enemmän myös sosiaali- ja terveysalan sisällä. Onko esimerkiksi vanhusten hoitotyö tai päihdepsykiatrialla työskentely yhtä houkuttelevaa, kun leikkaussalin tai päivystyksen työ? Kyse ei ole lopulta edes mieltymyksistä tai osaamisesta.

Kaikista ihmisistä ei ole mihin tahansa hoitotyöhön, eikä kukaan hallitse kaikkia hoitotyön erikoisaloja. Osa hoitajista kokee esimerkiksi mielenterveys- ja päihdehoitotyön omakseen. Osa sanoo heti, että heidän on vaikea kuvitella tekevänsä millään ehdoilla sellaista työtä. On työnantajasta kiinni, miten se onnistuu houkuttelemaan hoitajat töihin eri toimipisteisiinsä, eikä vain kotimaasta.

Maailman terveysjärjestö arvioi, että maailmassa tarvitaan yhdeksän miljoonaa sairaanhoitajaa ja kätilöä lisää vuoteen 2030 mennessä. Miksi elämänsä matkalaukkuun pakkaava hoitaja valitsisi Suomen, kun maailma on täynnä avoimia työpaikkoja? Ainakaan silloin, jos heti rajan takana pelkkä peruspalkka nousee huomattavasti. Tuskin maahan tullaan ulkomaita myöden töihin vain kutsumuksesta suomalaista hoitoalaa kohtaan. Ja vaikka tultaisiin, niin kutsumuksestakin tulee maksaa ja palkita.

Viime vuosina moni päättäjä ja sosiaali- ja terveysalan työnantaja on turvautunut hoitoalalla porkkanoiden sijasta keppiin. Se on lyhytnäköistä ja kostautuu hoitajien rekrytointivaikeuksina. Näin on vaikkapa tiettyjen vanhuspalveluiden työnantajien järkyttävien toimien jälkeen ollut selvästi havaittavissa. Työnantajien olisi siksi kannattanut jo aikoja sitten katsoa peiliin. Olisi ollut syytä kysyä itseltään, asiakaslupausten lisäksi, mikä tekee työstä hoitajalle inhimillistä.

Pula-aika muodostuu myös pienistä alaa heikentävistä puroista. Hoitajat lähtevät Suomesta leveämmän leivän perään muihin maihin. Kunta-alalla hoitajat johtavat sairauspoissaoloissa ja alanvaihto siintää monella mielessä. Hoitotyöstä kun on tullut paikoitellen niin kuormittavaa, että keikkatyönä se voi vielä maittaa. Päätyönä siitä on tehty monen työntekijän keholle, mielelle ja sosiaaliselle elämälle liian kallis uravalinta.

Edellä mainituista tekijöistä syntyviä jokia yhä useamman päättäjän ja työnantajan on ollut mahdotonta padota. On tehty liian vähän liian myöhään hoitajien työolojen parantamiseksi, ja se on ollut arvovalinta. On ollut varaa ajatella, että hoitajiksi tulijoita riittää ja keskittyä kalliiden hallintohimmeleiden kehittelyyn.

Hoitajapulan kynnyksellä on unohdettu perusasiat. Teknistyvästä terveydenhuollosta huolimatta, hoitotyö on jatkossakin ihmissuhde- ja käsityöammatti. Sosiaali- ja terveysalalla laadukas työ vaatii tekijänsä, muuten tulee ruumiita. Onko se hinta, jonka olemme hoitajia halpuuttaessamme valmiit maksamaan?

Lue myös: Hoitoalan haluttu työpaikka on kuin magneetti.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Marjo Liikala kuva

Taas vaihteeksi jaksetaan ihmetellä itsestäänselviä asioita.. Miten voikaan olla päättäjien näin vaikea ymmärtää syy-seuraussuhdetta tekemistään päätöksistä? Ihan alkuun, poistakaa hoitajia koskevat perustuslaillisia oikeuksia juosten rikkovat pakotteet ja antakaa hoitohenkilöstölle samat oikeudet, kuin muillekin kansalaisille. Pakkorokotelaki kumoon ja suositusluonteiseksi, kuten se on 1.3.2018 asti ollut. Itsemääräämisoikeus takaisin myös sotehenkilöstölle. Niin kauan kun rokotteissa on haittoja, on oltava myös vapaus valita, mitä kehoonsa ottaa. Palkkataso kuntoon, esimiestyö kuntoon, ammattiliittojen rooli ja asenne kuntoon toimia jäsentensä tukena silloin, kun sitä tarvitaan. Edm. vain muutamia, mutta sitäkin tärkeämpiä seikkoja, jotka kuntoon hoitamalla alkaa hoitajat pysymään alalla 👍
Käyttäjän Maria Pohjanvuori kuva

Nimittäin pakkorokotukset: hoitoalalle valmistuva joutuu urallaan ottamaan ainakin 40 pikaisesti ja epämääräisistä valmistusaineistä väsättyä tehotonta influenssapiikkiä tavallisen rokotusrumban lisäksi, mitä ei tule kenenkään elimistö kestämään terveenä. Miksi ihmeessä hakeutua alalle?!
Käyttäjän Ex-hoitsu kuva

Itse uskoin ensimmäiseen varoitukseen, jonka sain kun influenssa rokotuksesta kieltäydyin. Työskentelin useamman vuoden päihdevastaana psykiatrisessa kuntoutuslaitoksessa sairaanhoitajana. Kiitosta työstäni sain niin asiakkailta kuin työnantajalta. Nyt olen siivoojana rakennuksilla, tienaan enemmän eikä tarvitse inf.rokotetta. Ikinä en enää hoitoalalle palaa.
Käyttäjän Ex sairaanhoitaja kuva

Itse olen 29 vuotias ex sairaanhoitaja. Vuosi sitten vaihdoin alaa pois hoitoalalta ja voin kertoa että se oli paras päätös ikinä. Syitä alan vaihtoon olivat pakkorokotukset, jatkuva kiire, resurssipula, huonot työolot, työnantajan joustamattomuus, huono palkkaus ja työn liika kuormittavuus. Päivääkään en enään aijo sairaanhoitajan töitä tehdä.
Mainos
Mainos