Empatiataidon avulla ymmärrän senkin, minkälainen loukkaus koskettaa toista syvästi. Voisin terävällä empatiakielelläni tietoisesti loukata, manipuloida tai käyttää valtaani potilaaseen. Pyrin parhaani mukaan siihen, ettei niin käy.
Hoitotyössä empaattisuus voi olla erityisesti haitaksi, jollei se ole osa myötätuntoisuutta. Empatian kokemuksesta kun ei välttämättä vielä seuraa mitään. Myötätunto puolestaan johtaa toimintaan toisen kärsimyksen lievittämiseksi.
Tunnekolikolla on siis kaksi puolta. Myötätunto ei voi automaattisesti ohjata sairaanhoitajan työtä. Toisaalta haastavia tunteita kokiessa ei voi jäätyä. Hoitotyö ei voi jäädä tekemättä, vaikka oma mieli olisi pakahtua tunnekuormasta.
Onneksi empatiataitoa ja myötätuntoista toimintaa voi oppia. Yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin opettelen edelleen taitoa jotenkin säädellä molempia työssäni. Mielenterveyden hoitotyössä tarvitaan myös lempeää ja oman mielen rajoja tarkkailevaa itsemyötätuntoa. En ole varma, onko aina ja loputtomasti empaattista ja myötätuntoista hoitajaa edes olemassa.
Olen myös huomannut, että empaattisella johtamisella on suuri merkitys jaksamiselleni sairaanhoitajan työssä. Esimerkiksi pelkkä empatian ilmaiseminen pitkään mieltä kuormittavaa hoitotyötä tehdessä ei kauaa lämmitä. Siksi olen antanut itselleni luvan odottaa esihenkilöiltäni konkreettisia myötätuntoisia tekoja.
Myötätunto ei siis ole työpaikalla hyve, kyky tai ominaisuus. Se on yhteinen prosessi, jossa toisen ihmisen taakkaan eläydytään. Kokemuksen perusteella motivoidutaan taakan jakamiseen ja lievittämiseen. Siitä syntyvät ymmärtävät kohtaamiset, raikas työilmapiiri ja potilaalle merkityksellinen hoitotyö.
Lue myös: Hoitaja tarvitsee työssään mestaritason resilienssiä
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
