Itsekäs ja laiska – hoitaja syyllistää turhan helposti itseään

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Hoitajat syyllistävät helposti itseään siitä, ettei heillä ole antaa enempää potilailleen. Totuus on, ettei vajailla resursseilla taiota laadukasta hoitoa. Se ei ole hoitajan itsekkyyden tai laiskuuden merkki, jos vaatii omalle työlleen järkevät resurssit, reilua johtamista ja hyvät työolot.

Työoloihin ja -terveyteen satsaaminen, sujuvammat työprosessit, hyvät työvälineet ja tyytyväisemmät hoitajat voivat itse asiassa säästää työnantajan resursseja. Hoitajien syyllistämisen ja patistamisen sijasta kannustaminen ja palkitseminen toimivat hoitotyössä paremmin. Hyvinvoivan ja palkitun henkilökunnan huomaa jokainen hoitoa tarvitse potilas. Sen tunnistaa hyvästä ilmapiiristä heti hoitopaikan oven avattuaan.

Kun joku vastaa, ettet sinä laiskanpulskea hoitaja ansaitse takapuolen pyyhkimisestä enempää, hoitajien suut sulkeutuvat nopeasti. Silloin ei ole aika olla hiljaa, vaan perustella vaatimuksensa asiallisesti näytöllä, tilastoilla ja hoitotyön vaatimuksilla. Hoitotyössä vaikenemisen kulttuuri joutaa jo roskakoriin. 

On aika ottaa hoivapalveluiden katastrofissa ryvetetty ammattiylpeys takaisin hoitajille. Lopettaa voivottelu, lattioiden moppaaminen ja katkeamispisteeseen venyminen. Jees-hoitajien on aika oppia sanomaan napakasti ja perustellusti ei. Työpaikalla esiintyviin haasteisiin on tartuttava saman tien. Ne on hoidettava pois päiväjärjestyksestä ilman koston tai selkään puukottamisen mentaliteettia.

Työnantajat voivat vielä hetken koettaa halpuuttaa hoitotyötä houkuttelemalla halpatyöntekijöitä töihin. Se jatkuu niin kauan, kun hoitopaikat alkavat niittää hoitajapulassa kuntalaisia ennen aikojaan. Totuus on, että laadukas hoitotyö vaatii aina koulutettuja hoitotyön ammattilaisia. Se on hyvä uutinen hoitotyön opiskelijoille, sillä heille riittää töitä jatkossakin sekä kotimaassa että ulkomailla.

Ja kuka on päättänyt, ettei hoitaja voi puhua rahasta? Siitä, että tekee hoitotyötä ammattimaisesti elättääkseen perheensä. Se, ettei suostu tekemään hoitotyötä pilkkahintaan ei poissulje sitä, ettei tykkäisi työstään tai tekisi hoitotyössä parhaansa potilaansa eteen. Ei kissakaan pelkällä kiitoksella elä.

Päättäjien ja työnantajien mielestä oikeaa aikaa hoitajien järkeville palkankorotuksille ei ole ollut eikä tule, paitsi juuri ennen vaaleja. Hoitotyötä ei voi kuitenkaan tehdä järkevästi ilman luottamusta. Silti muita sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmiä on houkuteltu töihin ilmaisilla tonteilla ja tuhansien eurojen bonuksilla. Tällaisten ökypäätösten jälkeen työpaikan henkilöstöbudjetissa ei takuuvarmasti ole rahaa hoitotyöntekijöille.

Monet hoitajat nielevät myös itkupotkuraivarimantran, ettei hoitotyö tuota mitään. Se ei pidä paikkaansa. Hoitajat suojelevat ihmiselämää ja yhteiskunnan tärkeintä ydintä, terveyttä, hyvinvointia ja työntekijöiden työkykyä. Vientialan rahasampokin lakkaa toimimasta, jollei terveydenhuolto pelaa.

Viennistä ja tuonnista puhuttaessa muun muassa hoitotyön koulutusosaamista voidaan viedä ulkomaille ja hoitajavetoista terveysturismia tuoda Suomeen. Viime vuosien menestyksekkäin vientiala on terveysteknologia, ja se jatkaa nousukiitoaan. Alan eri työvaiheissa hoitotyön taito on osoittautunut rahanarvoiseksi osaamiseksi.

Tämän päivän työelämässä on siis turha odotella hattu kourassa ropoja jonon jatkona. Työetuja ei työpaikalla saada lahjaksi. Hyvistä työoloista taistelu on kuin ammattimainen maratonjuoksu. Jos kunto lopahtaa parin kilometrin kohdalla ja valmentaja, kirittäjät ja huoltajat puuttuvat, niin sitä saa mitä tilaa. Pidetään siis ääntä hoitotyön inhimillisten työolojen puolesta.

Lue myös: Hoitajille maailman paras työhyvinvointi.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.