Kuva: Canva

Juhannus, kesä ja palautuminen

Terveiset kaikille, jotka viettävät juhannuksensa töissä. Tänä kesänä en ole poikkeuksellisesti töissä vuodeosastolla sairaanhoitajana. On vähän outo fiilis, koska en ole koskaan ollut mikään erityisen kova juhlimaan juhannusta.

Tämä juhannus sujuu rentoutumisen merkeissä. Keski-ikä kun on tuonut tullessaan yhden asian, jota ei voi ohittaa. Enää keho ja mieli eivät palaudu, kuten nuorempana. Ne tarvitsevat lepoa, nautintoa ja itsensä palkitsemista.

Viime kesä meni stressatessa koronatilannetta. Mihinkään en oikein uskaltanut mennä, koska työskentelin sairaalassa. Erilaiset poikkeustilamääräykset olivat voimassa. Vietin elämää kuuliaisesti neljän seinän sisällä joko kotona tai sairaalassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Tänä kesänä koronarajoituksia on purettu. En ole varmaan ainoa, joka tuntee koronavuoden mainingit vielä mielessään  ainakaan meistä, jotka olemme työskennelleet sote-alalla. On aika palautua hurjasta vuodesta.

Olen nimennyt kuluvan kesän palautumisen kesäksi. Jos jotain hyvää koronavuosi toi tullessaan, niin omien arvojen uudelleen pohtimisen. Itseensä tutustumisen ja kaikkein tärkeimpiin asioihin keskittymisen elämässä. Sen huomaamisen, kuinka paljon olen tuhlannut energiaa ja aikaa turhuuksiin.

Pitkään syvissä vesissä kahlattuani keskikesän aurinko ja vapaa juhannus ovat enemmän kuin tarpeen. Tätä kirjoittaessani en tiedä, koska lähden seuraavaksi sairaanhoitajan keikalle. Puntaroin mielessäni eri vaihtoehtoja. Mietin hoitotyön etuja ja vaatimuksia.

En ole varmasti ainoa sote-alan ammattilainen, joka miettii koronatilanteen jälkeen hoitoalan valintaa. Meitä kohdeltiin poikkeusaikana erityislaatuisella tavalla. Valmiuslakia käytettiin hyväksi paikkaamaan loma-ajan hoitajapulaa, jota sote-ala on potenut jo vuosia. Hoitajia määrättiin ylitöihin ja lomia peruttiin, vaikka perusoikeuksiin kajoamiselle ei ollut aina syytä.

Valehtelisin, jos väitteisin, ettei minulla ole ikävä potilastyötä ja osaston työryhmää. Vaikka etätyö on pitkälti yksin puurtamista, niin on siinäkin etunsa. Kotona olen ainakin turvassa tarttuvilta taudeilta, hoitovirhestressiltä ja potilasväkivallalta. Ei tarvitse miettiä, ehdinkö pitää päivän aikana lakisääteiset taukoni tai varata aikaa työmatkoihin. Teen freelancerina arvostettua ja tärkeää työtä myös markkinointiviestinnässä, sisällöntuottajana ja kouluttajana. Palkka ei ainakaan kalpene sairaanhoitajan ansioiden edessä.

Näine mietteineni kävelen kohti laiturin nokkaa, istahdan pyyhkeen päälle ja katselen merelle.

Hetken kuluttua unohdan hoitotyöt, vastuut ja laskuniput työpöydällä. Muistan kysymyksen, mitä aion tehdä juhannuksena. Vastaukseni on, etten aio tehdä yhtään mitään. Nyt on juhannus, kesä ja aika palautua.

Lue myös: Hoitajan unelmat eivät ole isoja

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos