Kuva: Unsplash

Kahden työn loukussa

Suomessa on paljon tarjolla pätkätöitä, osa-aikatöitä ja matalapalkkaista työtä. Kun palkka on pieni ja asumiskustannukset korkeat, työntekijä elää kädestä suuhun. Ratkaisuna on tehdä päätyön lisäksi toista työtä, jotta palkka kattaisi kaikki talouden menot.

Keikkatöitä tehdään päätyön ohella aluksi vapaa-ajalla tai lomilla. Näin syntyvät esimerkiksi jalkapallovalmentajasairaanhoitajien, vartijalähihoitajien ja taksinkuljettajaensihoitajien työt. Tämä maailma on tuttu myös monelle itsensätyöllistäjälle. Itse teen vuosittain 30-50 työsopimusta. Toimin mm. sairaanhoitajana, opettajana, sisällöntuottajana, kirjailijana, asiantuntijana, hanketyöntekijänä ja viestintätehtävissä.

Itselleni hybridiosaaminen ja monien eri töiden tekeminen sopivassa suhteessa sopii. Kieltämättä se vaatii ympäripyöreitä työpäiviä ja taituruutta sovittaa eri työnantajien päällekkäin menevät aikataulut yhteen. En voi silti olla miettimättä niitä, joiden elämäntilanne on toinen. Niitä, jotka metsästävät yhtä työtä, jolla tulla toimeen.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Osa työntekijöistä joutuu tekemään lisätöitä vain tullakseen toimeen ja elättääkseen perheensä, vaikka yksikin työ olisi tarpeeksi. Silloin työntekijää vaanii uupumus, työperäinen stressi ja kyynistyminen. Epävarmuus ja väsymys korostuu erityisesti niillä, jotka ovat suostuneet nollatuntisopimuksiin. Ne vievät tehokkaasti elämänilon ja mahdollisuuden suunnitella tulevaisuutta paria viikkoa pidemmälle.

Jatkuvat työn tehostamisvaatimukset, pätkävuorotyöt tai yt-neuvottelujen jännittäminen kuormittavat työstä palautumista. Kun ikää alkaa tulla mittariin - kuten itselläni - niin palautumisaikaa alkaa arvostaa aivan uudella tavalla. Toisaalta saa olla tyytyväinen, että kelpaa nuorten työntekijöiden rinnalla työmarkkinoille.

Pelkkä selviytyminen kuukauden laskunipun maksamisesta toiseen alkaa helposti vaikuttaa elämäniloon. Kilpailukyvytön palkkaus voi näkyä esimerkiksi parisuhteessa rahasta riitelynä. Kumppania ei ehdi nähdä riittävästi tai vapaa-aika ja lomat kuluvat huonolaatuista unta tavoitellen.

Osa nuorista ei uskalla epävarman tai matalan toimeentulon vuoksi edes haaveilla lapsista. Matalapalkka-ala ei myöskään aina mahdollista ylenemistä tai palkanlisiä. Se turhauttaa entisestään työntekijän. Toisaalta lomaedut voivat olla kikystäkin huolimatta vielä kohdallaan. Esimerkiksi itselläni on itsenityöllistäjänä varaa vain omakustanteiseen kahden viikon vuosilomaan ja olen lähes poikkeuksetta pyhät töissä muiden lomaillessa. Se ei ymmärrettävästi ole monenkaan työntekijän mielestä ihannetilanne.

Pätkätyöviidakossa eläminen ei kuitenkaan tuota aina pelkkää kärsimystä, kuten aiemmin mainitsin. Vaihtelevat työt, hyvät lisäansiot, intohimo uusia haasteita kohtaan tai palkallinen harrastustoiminta voi tuntua hyvältä ratkaisulta. Olen huomannut, että tällöin vakityöntekijänkin asenne lisätöitä kohtaan muuttuu. Lisätyö koetaan palkitsevaksi ja hyväksi vastapainoksi päätyölle, vaikka vapaa-aikaa olisi vähän ja vastuuta paljon.

Edellä mainituista asioista huolimatta, osaavia työntekijöitä ei jatkossa houkutella töihin vain hyvällä työporukalla, pitsaperjantailla tai kuntosalikortilla. Fiksu työnantaja kilpailee osaajista maksamalla muita paremmin, kattamalla osan asumiskustannuksista, tarjoamalla työntekijälle matkoja tai luomalla reilun bonusjärjestelmän.

Hoitoalan työnantajien ilmoittaessa tänä kesänä merkittävistä rekrytointivaikeuksista, palkkauksen tulee korostua aiempaa selkeämmin käydystä keskustelusta. On turha voivotella huonoa työvoiman saatavuutta ja odottaa osaavia tekijöitä tai erikoisosaajia työpaikkahaastatteluun, jos jokaiselle hoitajalle on tarjota työsopimukseksi vain matalin mahdollinen palkkasumma.

Monen hoitotyöstä lähteneen työntekijän mukaan saman tai paremman palkan saa vähemmällä koulutuksella ja vastuulla monelta muulta alalta. Moni heistä eteni lisätöissä päätyötä parempaan tulotasoon. Sen jälkeen he irtisanoutuivat hoitotyöstä tai vaihtoivat aluksi hoitotyön uuden päätyön lisätyöksi.

Nousukausi ja työikäisen väestön määrän väheneminen lisäävät hoitotyöntekijöiden markkinoita. Moni hoitaja odottaa ensimmäistä tilaisuutta vaihtaakseen kahden työn loukusta yhteen työhön. Sellaiseen työpaikkaan, jossa palkka ja työsuhde-edut vastaavat työn vaativuutta. On se sitten hoitotyötä tai ei.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos