Pahinta on, kun uudessa keikkapaikassa perehdyttäjäni huokaa pitkään minut nähdessään. Sitten hän sanoo kyllästyneellä äänellä, etten varmaan osaa talon tapoja. Silloin tekisi mieli sanoa muutama valittu sana. Sen sijaan teen hampaat irvessä keikkatyövuoron loppuun, enkä enää toiste avaa työyksikön ovea.
Parhaat kokemukset ovat kollegiaalisista hoitajista. He osaavat asettua työkenkiini ja käyvät perehdytyksen läpi selkeästi, nopeasti ja riittävän perusteellisesti. He ovat työpaikkansa parhaita käyntikortteja, mitä tulee hoitajapulassa keikkasairaanhoitajien rekrytointiin.
Hauskinta on, kun työvuoroon astuessani tunnistan heti perehdyttäjäni. Olen perehdyttänyt tai ohjannut häntä aiemmin tai jo opiskeluaikana. Nyt roolit ovat kääntyneet, ja hyvä niin. Kukaan ei osaa kaikkea vieraassa työyksikössä, vaikka olisi toiminut vuosikausia muualla perehdyttäjänä ja opettajana.
Kaiken kokemani jälkeen minulla on keikkasairaanhoitajana muutama toive työyksiköille: Tehkää selkeät ja helppolukuiset perehdytysohjeet valmiiksi, joihin voi tarvittaessa tutustua itsenäisesti. Sopikaa keskenänne asiat, jotka jokainen käy eri mittaisissa ja vuorokohtaisissa perehdytyksissä läpi keikkalaisen kanssa.
Yhtenevän ja hyvin hoidetun perehdyttämisen tulisi tähdätä keikkalaisen, työtiimin ja potilaan etuun. Riittävä perehdytys vähentää turhaa sähläämistä, hoitovirheitä ja on osa hoitoalan kollegiaalisuutta. Toimintatavoista ja perehdytysmateriaaleista sovittaessa työnantajan kannattaa muistaa, että perehdytys on jokaisen työntekijän lakisääteinen oikeus.
Kannattaa pitää mielessä, miten jokainen meistä on tullut ensimmäistä kertaa työvuoroon. Hyvin informoidulla hoitajalla on mahdollisuus tehdä työnsä laadukkaasti ja välttää hoitovirheet. Itselleni prehdytys antaa eväät toimia mahdollisimman saumattomassa yhteistyössä kanssasi ja potilaidemme parhaaksi.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
