Kun sanat ratkaisevat: hoitajan kielitaito on elintärkeää

Hoitajien riittämätön kielitaito voi johtaa vakaviin väärinkäsityksiin ja vaaratilanteisiin potilastyössä. Ilman riittävää kielenopetusta ja -testausta potilasturvallisuus vaarantuu. Työnantajien tulisi panostaa aiempaa enemmän työssä vaadittavan kielitaidon arvioimiseen.

Kuva: Jaakko Martikainen

Kielitaito on hoitotyössä muutakin kuin kykyä keskustella. Se on elintärkeä osa vuorovaikutusta, jonka kautta hoito ja huolenpito välittyvät. Ylen artikkelin mukaan hoitajien ammatillista kielitaitoa ei testata lainkaan, ja tämä on nostattanut huolta hoitotyön turvallisuudesta ja laadusta. 

Hoitotyössä tarvitaan varsin tarkkaa kieltä ja ammattisanaston hallintaa, jotka uppoutuvat yleiskielen käyttöä syvemmälle: termit, ohjeistukset, raportit ja kirjaamiset vaativat erityistä osaamista. Mutta mikä tekee riittävästä kielitaidosta niin tärkeää, ja miksi siihen ei panosteta tarpeeksi?

Kuvitellaan vanhustenhoitaja Lisbeth, joka hoitaa muistisairasta ikääntynyttä. Hänen ja vanhuksen välinen viestintä perustuu paljolti kieleen: lääkityksen aikataulut, päivittäiset hoitorutiinit ja hoitokeskustelut vaativat yhteistä ymmärrystä. 

Jos Lisbeth ei ymmärrä vanhuksen puhetta tai ei osaa ilmaista itseään selkeästi, vaaratilanteet ovat väistämättömiä. Hänen täytyy pystyä varmistamaan, että vanhus saa esimerkiksi oikean lääkkeen oikeaan aikaan ja pystyttävä kommunikoimaan mahdollisista muutoksista vanhuksen terveydentilassa muulle hoitohenkilökunnalle.

Kuvitellaan toisenlainen tilanne, jossa hoitaja Ahmed on juuri aloittanut työskentelyn sairaalassa. Hänen yleiskielitaitonsa on riittävä arjen keskusteluihin, mutta lääketieteelliset ja käytännön hoitotyön termit ovat haasteellisia. 

Ahmedin hoitajakollegat huomaavat nopeasti, että hänellä on vaikeuksia ymmärtää potilaiden oireita ja antaa tarkkoja kirjauksia potilastietoihin. Tämä ei ainoastaan lisää muiden hoitajien työtaakkaa, vaan myös asettaa potilasturvallisuuden alttiiksi vaaroille. 

Jos työnantaja olisi tarjonnut Ahmedille kattavan ammatillisen kielenopetuksen ennen työtehtävien aloittamista, edellä mainitut ongelmat olisivat olleet vältettävissä. 

On selvää, että tarvitsemme hoitotyöhön lisää hoitajia kansainvälisen rekrytoinnin myötä, mutta heidän kielitaitonsa kehittämiseen on investoitava enemmän. Toki tarjoamme hoitajakollegoille apua muun muassa käännöksissä, selitämme ammatillisia termejä ja tarjoamme rohkaisua kommunikointiin suomeksi. Mutta. Käytännön kielenopetus ei voi jäädä hoitajakollegoiden huoleksi.

Kielitaito ei saa olla säästökeino. Tehyn verkkolehden uutisessa neuvottelupäällikkö Vappu Okkeri muistuttaa asiakas- ja potilasturvallisuudesta. Se on hoitotyössä ensiarvoisen tärkeää, ja laki edellyttää hoitajalta riittävää suullista ja kirjallista kielitaitoa. Velvollisuus huolehtia hoitajan kielitaidosta on työnantajalla.

Jos työnantajat näkevät kielitaidon kehittämisen lisäkustannuksena, he unohtavat, että pitkässä juoksussa tämä investointi maksaa itsensä takaisin paremman hoidon ja pienentyneiden virheriskien muodossa. 

Kun hoitajat tuntevat olonsa varmoiksi kielellisesti, he voivat keskittyä olennaiseen – potilaan hyvinvointiin. Riittävä panostaminen kielenopetukseen ei siis ole hoitotyössä pelkästään järkevää, vaan välttämätöntä.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.