Parvilentoa ja muutosvastarintaa

Kaikki muutokset elämässä eivät vie yhtä paljon voimia; yleensä lomalle jääminen on helpompi väliaikaismuutos kuin töihin palaaminen. Mitä haastavammaksi muutos koetaan, sitä enemmän vaaditaan sen käynnistymiseen –muutosvastarinta on kuin lepokitka, joka täytyy voittaa, jotta prosessi saadaan liikkeelle. 

Työelämässä ne muutokset, joissa vanhat toimintamallit joutuvat väistymään uusien tieltä saattavat aiheuttaa joskus paljonkin muutosvastarintaa. Uudet toimintamallit vaativat monesti uusia taitoja, joiden omaksuminen saatetaan ennalta arvioida jopa työläämmäksi kuin ne ovatkaan. 

Vanha tuntuu monesti moninkertaisen helpommalta verrattuna uuteen. Toisaalta uusi tapa saattaa myös tuntua riittämättömältä; näin saattaa käydä silloin, kun prosessi osittain tai kokonaan automatisoituu.

Terveydenhuollossa erilaiset kirjaamiseen liittyvät prosessit ovat hyvä esimerkki tällaisesta muutoksesta. Aikaisemmin tietoja kirjoitettiin käsin papereille paljon, jolloin papereiden säilyttäminenkin oli sinällään oma juttunsa mappeineen päivineen. Digitalisaatio on mullistanut käsinkirjaamisen, tai oikeammin sanottuna, hävittänyt siitä valtaosan. 

Osaa vanhempaa henkilökuntaa sähköiset järjestelmät eivät vielä täysin ole vakuuttaneet ja on ymmärrettävää, että viivakoodien lukeminen saattaa joskus tuntua epätodellisen vaivattomalta: liekö sellainen tieto tallessa lainkaan? 

Terveydenhuollossa muutosta tapahtuu jatkuvasti monella rintamalla: hoitokulttuuri muuttuu, lääketiede kehittyy, johtamista kehitetään ja taustalla vaikuttavat myös sekä henkilöstön että asiakkaiden joukon heterogeenisyys niin kielellisesti kuin kulttuurillisesti. 

Toisaalta muutosta jarruttavia tekijöitäkin on: hierarkkinen ja kankeakin hallintorakenne ja lääketieteellisen tiedon pitkä validointiprosessi. 

Kaikkea muutosta vastaan haraa myös muutosvastarinta. Se on luonnollinen reaktio uusiin asioihin. Sillä on myös tarkoituksensa – evoluutiossa se on ollut tekijä, jonka vuoksi mahdollistuu parempi katsoa kuin katua -menettely. Muutosvastarinnalla pelataan aikaa myös sulatella uutista. Muutosvastarinta on parvi-ilmiö: se koetaan yhdessä. Yhdessä myös kerätään argumentteja muutosta vastaan.

Yksilöntasolla muutos ja siihen mahdollisesti liittyvä muutosvastarinta ovat loistavia oppimisen paikkoja. Ne ovat loistavia mahdollisuuksia pohtia omia tunteitaan ja reaktioitaan ja sitä, mihin ne oikeasti perustuvat. 

Uuden omaksuminen vaatii menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. On siedettävä epämukavuutta ja epävarmuutta. Mutta voittopuolisesti se kannattaa: se vaatii rohkeutta, josta on palkintona vapaus. Vapaus kokeilla vaihtoehtoisia toimintatapoja vanhojen sijaan. Työpaikalla on se etu, ettei tarvitse lähteä kohti tuntematonta yksin, työkaveri kun on yleensä samassa veneessä.

Muutosvastarinta liikkuu parvissa, mutta parven ollessa koolla, joku rohkea yleensä näyttää esimerkkiä ja kokeilee uutta. Syntyneestä säröstä muutos lähtee käyntiin ja riittävästi toimiessaan muuttuu tavaksi, josta luopuminen voi vuorostaan tuntua vaikealta. 

Joskus muutoksen vaikutukset voivat olla dramaattisia, kuten käsienpesun merkityksen ymmärtäminen 1800-luvulla. Mitä luulette, hyväksyttiinkö käsienpesu osaksi hoitorutiineja välittömästi vai pitivätkö jotkut sitä turhana uutuutena? Veikkaanpa, että pitivät. Ja kuinka itsestään selvänä me puolestaan sitä pidämme.