Minä olen tarpeeksi

Tiedätkö mikä on suurin ongelma tapaamillani onnettomilla ihmisillä? Heillä on tavaraa, mutta sitä ei ole tarpeeksi. He kertovat ihmissuhteista, jotka eivät tyydytä heitä, ja rahasta, jota on aina liian vähän. He eivät ole mielestään riittävän kauniita, laihoja ja menestyneitä. Siksi he eivät ole mielestään onnellisia.

He yllättyvät, kun sanon syyn heidän mielensä pahoinvointiin; he ajattelevat syvällä mielessään, etteivät ole tarpeeksi. Ehkä heitä on jo nuoresta asti kannustettu sanomalla, etteivät he yritä tarpeeksi. He puristelevat syvän inhon vallassa ihopoimujaan peilin edessä. Tai ovat ihastuneet ihmiseen, jonka seurassa oma tarpeettomuuden ja kelpaamattomuuden tunne lisääntyy.

Näissä tilanteissa on tärkeää osata sanoa itselleen sanat minä olen tarpeeksi. Sitä kannattaa toistaa kerta kerran jälkeen mielessään. Sanat kannattaa kehystää tauluksi ja ripustaa peiliin. Ne kannattaa kirjoittaa pomppaamaan esiin viestinä matkapuhelimen kalenterista joka ainoa päivä, kunnes niihin alkaa uskoa.

Sen jälkeen voi tehdä realiteettitarkistuksen. Miettiä, mihin omat rahkeet riittävät ja olla kiitollinen niistä hyvistä asioista, jotka omassa elämässä on läsnä. Siitä, että on katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa. Läheisistä ihmisistä tai itsestä, joiden kanssa on hyvä olla. Siitä, että hengittää ja on olemassa. Ajatuksesta, että kaikkein tärkeintä elämässä on ihmisarvo. Sitä ei voi kukaan ottaa pois.

Arvottomuuden tunne liittyy kelpaamattomuuden kokemukseen ja ajatukseen, ettei ole tarpeeksi. Lopulta ei ole väliä mitä tuntee, jos ei ensin tunne olevansa tarpeeksi. Sellaisessa tilanteessa ei tulisi kysyä itseltään, miltä minusta tänään tuntuu, vaan miten tuntisin olevani tarpeeksi juuri tämän ikäisenä, näköisenä ja näissä mietteissä kuin tänään olen.

Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Itsensä oikeuttaminen ei kuitenkaan tarkoita, että täytyy olla tietynlainen, tietyn mallinen tai loukata muita avatessaan suunsa. Siksi kannattaa aika ajoin pohtia, onko vihannut mieltään ja kehoaan riittävän kauan ennen kuin avaa suunsa. Viha kun on tunne, joka tulee ja menee. Siitä on osattava päästää myös irti, jotta voi sanoa kolme tärkeää sanaa. Vain niin voi pitää itsestään riittävän hyvää huolta.

Minä olen tarpeeksi.

Lue myös: Ajatuksia hoitotyöstä, jota moni ei ikinä tekisi. 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.