Kuva: iStock

Mistä saadaan hoitajia, jotka jäisivät hoitoalalle?

Työskentelin kesällä työvuoroissa, joissa neljästä hoitajasta kolme oli meitä paikalle hälytettyjä keikkahoitajia. Moneen vuoroon ei saatu haalittua lainkaan kokoon kaikkia hoitajia. Silloin meiltä vaadittiin joustoa, hoitotyöt oli jaettava tylysti paikalla olevien hoitajien kesken. Teimme puuttuvien hoitajien työt samalla tuntihinnalla, koska muutakaan ei ollut tehtävissä.

Mietin usein, miten ihmeessä kykenimme takaamaan noissa vuoroissa potilasturvallisuuden ja potilaiden laillisen oikeuden hyvään hoitoon. Talo säästi palkkakustannuksissa, mutta työvuoro tuntui huminana pääkopassa kiirevuorojen ja kyselytulvan jälkeen.

Mietin, miten vakituiset hoitajat jaksavat tehdä työtään vuodesta toiseen annetuilla spekseillä? Tapasin myös useita nuoria lopen kyllästyneitä sairaanhoitajakollegoita, jotka olivat vaihtamassa alaa muutaman vuoden hoitoalalla työskentelyn jälkeen. Saisiko mikään heitä vielä jäämään?

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Samalla kuuntelin, miten työnantajapuolen mielestä homma oli hallussa. Tulijoita hoitajiksi riittäisi, jonoa olisi oven takana. Siis siitäkin huolimatta, että tuoreimman ammattibarometrin mukaan suurin pula osaavasta työvoimasta on terveydenhuollon ja sosiaalityön ammateissa. Se on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Pula-ammattien top 15 -listalla ykkössijan jakavat kollegani sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat. Pula-aika todella tuntui kesällä selkänahassani.

Ei hätää, koulutetaan lisäkäsiä ja pumpulipuikkojen pyörittäjiä, minulle vastattiin. Mutta me emme tarvinneet työvuoroihin lisäkäsiä. Tarvitsimme hyvin koulutettuja ja asiansa osaavia hoitotyön asiantuntijoita, jotka jäävät työpaikalle pidemmäksi aikaa. Ääneen esittämäni asialliset huolet hoitajien jaksamisesta ja tuen lisäämisestä pyrittiin tukkimaan vetoamalla lojaliteettivelvoitteeseen. Mutta omasta työstään jokainen saa puhua. Sen oikeuden turvaa laki, hoitajallekin.

Teen freelancerina töitä muillekin, kun terveysalan työnantajille. Ero työolosuhteissa on selkeä. Osaamisesta maksetaan reilusti ja minua muistetaan kiittää työstäni enemmän. Kysytään useammin, jaksanko varmasti tehdä työni ja miten työt sujuvat. Työterveyteni suhteen ollaan aloitteellisia. Ymmärretään, että hyvinvoiva työntekijä tuottaa firmalle enemmän.

Silloin tällöin tarjotaan lounas, maksetaan työmatkat, tauolla on maksuttomat kahvit ja minua muistetaan joululahjalla. Ne ovat inhimillisiä työviihtyvyyttä ja parempaa työilmapiiriä lisääviä tekoja, jotka loistavat sairaanhoitajan työssä yleensä poissaolollaan. Erityisesti, kun työskentelen terveydenhuoltoalalla sijaisena.

On järjetöntä ajatella, että hoitoalan huippuasiantuntijat on palkittu valtakunnallisen poikkeustilan hoitamisesta pelkästään esim. pizzapalalla, leffalipulla tai sytyttelemällä sinivaloja. Että joku kehtaa syyttää hoitajia ahneudesta heidän ehdottaessaan vaarallisen työn lisää COVID-19-tautia sairastavien kanssa työskentelemisestä. Ettei budjettiriihen miljardien eurojen rahanjaosta riittänyt latiakaan hoitajien koronalisään.

Toisaalta, tavoitan sellaisen ajattelun hyvin. Minäkin istun jälleen turvassa kotona etätöissä. Täältä katsottuna ei näe tai koe mitään siitä raa'asta todellisuudesta, jossa hoitajat työskentelevät. Ruudun takaa päättäjien on helppo sanoa, ettei rahaa ole hoitajille talouden nousu- tai laskusuhdanteessa, eikä ainakaan kriisien aikana. Siis niille, jotka suojelevat meitä ja pitävät meidän terveydestämme huolta. Kiittämättömyys on maailman palkka.

On hyvä muistaa, että jälleen viime vuonna kunta-alan sairauspoissaolojen kärjessä olivat hoitajat yhdessä laitoshuoltajien kanssa. Huoli hoitajien työssäjaksamisesta ja riittävyydestä on vakava. Pirujen maalaaminen seinille ei kiinnosta minua. Minua kiinnostaa tietää, kuka kykenee ja kenellä on varaa tehdä hoitotyötä vielä tämänkin kriisin hoitamisen jälkeen?

Lue myös: Onko hoitajan oma mielenterveys kunnossa?

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Sari Äkäslompolo kuva

Pakkorokotusta poistaminen.
Sairaalan johtotapojen muuttaminen.
Vakinaistaminen. Kukaan ei jaksa roikkua köyhässä hirressä 6 vuotta.
Palkanlisät.
Bonukset.
Kunnon työsuhde-etuudet liikuntaan ja hyvinvointiin.
Nämä nyt aluksi kuntoon.

Käyttäjän Minä kuva

Niin meillekin koko kesä sanottiin, että hoitajia tulee ovista ja ikkunoista. Kun kerroin, että sain muita töitä, sanottiin ensin, että mistä sulle nyt sijainen saadaan. Vastasin, että sieltä ovista ja ikkunoista. Ei sellaista kuulemma ole. En ole ainoa lähtijä.

Käyttäjän Eija kuva

Ja vaikka olisi joku tulija, ei hän pysty heti tekemään sitä kaikkea kuin pitempään ollut työntekijä! Todetaan vaan, että mitä valitat, onhan meillä kaikki vakanssit täynnä (ensi viikolla, kuukauden kuluttua, kun saadaa joku, ehkä, tulemaan...viikoksi, kuukaudeksi) Lyhytnäköistä henkilöstöpolitiikkaa ja vakituiset uupuvat.

Käyttäjän Katja kuva

Työolot eivät enää puhumalla muutu. Sitä on monta vuotta jo yritetty. Palkka ei nouse. Piste. Kutsumusta ei ole, eikä kuulukaan olla. Suosittelen alalta pakoa niin kauan, että muutos näkyy jo työsopimusta kirjoitettaessa. Pajunköyttä on syötetty jo niin kauan.

Käyttäjän Tarza kuva

Täsmälleen samaa mieltä. Itse äänestin jaloillani onnekkaasti juuri ennen koronaa. Nyt turvallisessa, arvostetussa, ihanassa työssä etänä, ja joka aamu kotitoimistoa viritellessäni kiittelen itseäni viisaasta päätöksestä. Valitin minäkin aikani, kunnes huomasin että muutosta ei tule, muutos on vain ja ainoastaan omissa käsissäni. Minä tein sen muutoksen, enkä tyytyväisempi vousi olla. Se, mitä voisin harmitella, on entiset potilaani ja kollegani, jotka yhä edelleen minua takaisin toivovat, olinhan työssäni todella hyvä. Mutta koska se ainoa arvostus tuli potilailta työkavereilta, ei koskaan johdolta, firmalta ja yhteiskunnalta, ei se pidemmän päälle lämmittänyt.

Olen siis minäkin sitä mieltä että lakatkaa toivomasta ja venymästä ja äänestäkää jaloilla.

T: ex sh

Käyttäjän kukkis. kuva

Juuri näin....perässä tullaan.

Käyttäjän kukkis. kuva

Juuri näin....perässä tullaan.

Käyttäjän Mika Teeriaho kuva

Asenne muutoksen pitää lähteä meistä hoitohenkilökunnasta itsestämme. Jos emme muuta toimintaamme, niin mikään ei muutu. Ei se muutos lähde liikkeelle somessa ja kahvipöydissä kiukuttelemalla. On omaa tyhmyyttämme, että olemme suostuneet nykyisiin työoloihin ja palkkaukseen. Minä luulen että moni meistä kilttinä ja nöyränä kipittäisi edelleen töihin vaikka palkkaa alennettaisiin ja työoloja heikennettäisiin. Sellaisia paskahousuja me olemme. Meiltä puuttuu selkäranka puolustaa oikeuksiamme.

Kuinka moni meistä oikeasti on valmis radikaaleihin toimenpiteisiin asuntolainoineen? Meidän pitää olla valmiita olemaan tekemättä ylitöitä. Pitää olla rohkeutta olla vastaanottamatta lisää vastuuta ilman kunnollista palkanlisäystä. Pitää lopettaa ajattelemasta niin, että kaikki mahdolliset tehtävät sisältyvät hoitotyöhön. Pitää olla se paskamainen hoitaja joka sanoo asiakkaalle/potilaalle kesken vessatuksen, että se on moro, multa loppuu työaika. Kaiken kukkuraksi meillä pitää olla rohkeus olla vastaanottamatta työtä ilman hyvää korvausta.

Tietysti nämä kaikki toimenpiteet eivät takaa, että palkkaus ja työolot muuttuisivat paremmaksi. Todennäköisesti se johtaisi irtisanomisiin, mutta aikakin voitaisiin sanoa, että ollaan edes yritetty.

Käyttäjän Sari Sinivalkoinen kuva

Välillä miettii mitä täytyy tapahtua että hoitajien ulosmarssi vaikka 15 minuutiksi koko Suomessa samaan aikaan tapahtuisi. Missä vaiheessa ratkeaa työnantajien pelottelu vastuusta ja omantunnon tuskat siitä että potilaat ovat hoitamatta.

Käyttäjän Terde kuva

Olen seurannut sivusta monen hoitajan väsymisen ja siirtymisen pois hoitoalalta. Syynä on ollut aina sama asia. Hoitajat ovat usein kutsumusammatissaan. Hoitajaksi on lähdetty, koska halutaan pitää huolta ihmisistä ja olla ihmisiä ihmisille. Todellisuus onkin ihan toinen. Hoidettavat ovat potilaita, joille aikaa riittää vain minimimäärä. Kenenkään kanssa ei ehditä jutella, juhlapyhinä ihmiset joudutaan laittamaan nukkumaan lääkkeiden avulla jo aikaisin iltapäivällä. Ei ole aikaa olla inhimillinen ja pitää ihmistä kädestä, sanoa että kaikki järjestyy. Palkka tuskin ketään motivoi tekemään niin vaativaa työtä, jota ihmisten kohtaaminen on. Työnsä pitäisi pystyä hoitamaan hyvin, mutta kaikki kellotetaan ja asiakkaat joudutaan epäinhimillistää. Sellaisille henkilöille, jotka hoitoalalle hakeutuvat, tämä on erittäin rankkaa.

Käyttäjän Päivi kuva

Eikö kysymys ennemminkin ole siitä mistä saataisiin sellaiset työolot että hoitajat haluaa jäädä alalle?

Käyttäjän Anonyymi kuva

Aasiasta voi hommata hoitajia. Jos itseään vähääkään kunnioittaa niin ei kannata hoitoalalle jäädä. Tehykään ei ole saanut mitään ikinä aikaiseksi hoitajien palkkojen ja työolojen hyväksi. T. ex-sairaanhoitaja

Käyttäjän kukkis. kuva

Itse myös ihmettelen Tehyn asennetta. Olen monta kertaa ollut yhteydessä epäkohdista, pyytävät minua itse selvittämään asian. WHAT? Mitä varten minä kuulun liittoon? Ensi vuoden alusta en kuulu. YTK:lla saa samat edut, eikä tarvitse maksaa itseään kipeäksi.

Mainos
Mainos