Mitta alkaa olla täysi

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Tilastokäppyrää, tutkimusta ja kyselyä sote- ja hoitoalan työoloista riittää. Työolojen heikentymisestä on aikansa puhuttu ja kaava on tuttu. Kriisien aikana hoitajat nostetaan sankareiksi, ja sen jälkeen meistä tulee kulueriä. Säästökuuri on kestänyt 90-luvun lamasta saakka, eikä ole vaikea arvata, mikä laulu budjettipöydistä ensi vuonna kuuluu.

Uusimpaan Aula Researchin toteuttamaan kyselyyn vastasi yhteensä 2 750 tehyläistä, joista 70 prosenttia oli sairaanhoitajia. Muita vastaajaryhmiä olivat muun muassa kätilöt, röntgenhoitajat, bioanalyytikot, fysioterapeutit, lähihoitajat, lastenhoitajat sekä apulaisosastonhoitajat ja osastonhoitajat. Tulosten lukeminen näyttää, että alalle on tulossa kylmää kyytiä. En muista, koska vastaavat kokonaistulokset olisivat olleet näin huonot.

Hoitajana sydämeni itkee verta, kun kyselyyn vastanneista reilusti yli puolet ei suuntautuisi sote-alalle, jos olisi nyt aloittamassa opiskeluaan. Asiat ovat menneet pahasti pieleen, jos noin iso joukko unelmiensa ammattiin valmistuneista katuu päätöstään kouluttautua alalle. Minkä tahansa yhteiskunnalle kriittisen alan päättäjän tulisi ottaa tulokset hyvin vakavasti.

Yli neljäkymmentä prosenttia ei usko jaksavansa sosiaali- ja terveysalan työtehtävissä työuransa loppuun asti. Kärjessä loistavat syyt, jotka ovat vuosia vaivanneet alaa. Palkka ei vastaa työn vaativuutta, henkilökuntaa on liian vähän, työtä ei arvosteta ja henkinen kuormitus on kohtuuton. Voin keikkasairaanhoitajana allekirjoittaa kaikki kohdat. Itse tosin teen kliinistä hoitotyötä enää vain joitain kuukausia vuodessa.

Se miksi alalla viihdytään, on merkityksellinen ja koulutusta vastaava työ, jota tehdään tehtäväsiirtojen vuoksi yhä vähemmän. Työkaverit ja hyvä työporukka auttavat jaksamaan. Niidenkin suhteen on alkanut kuulua pessimististä nuottia. Mennään töihin, koska ei haluta jättää työkavereita pulaan työmäärän kanssa. Hyvä työilmapiiri tuo hoitotyöhön viihtyvyyttä, mutta siinä ja työhyvinvoinnissa olisi alalla monin paikoin vielä tekemistä.

Sote-alalla on totuttu työskentelemään läpi erilaisten kriisitilanteiden. COVID-19-epidemia on ravistellut koko yhteiskuntaa laajuudellaan ja yllättänyt myös kyselyyn vastanneet. Jopa 65 prosenttia kertoi työturvallisuutensa vaarantuneen korona-aikana. Vaarallisen työn lisää tai pakkotyökorvausta ei maksettu juuri kellekään. Valtion budjettiriihen miljardien eurojen rahanjaostakaan ei riittänyt latiakaan hoitajien koronalisään.

Koronavirustilanteessa sote-alan työntekijöiden sankareita ovat olleet jokaisen rakkaat. Poikkeusoloissa työhön keskittyminen sujuu vain, kun kotona arki rullaa edes jotenkuten. Kotona ei kuitenkaan voida välttyä ajattelemasta, että juuri sote-alan töistä voi tulla tuliaisiksi koronavirus ja muita sairauksia. Ainakin omalla kohdalla tämä oli yksi suurimmista huolenaiheista ennen kesän keikkasairaanhoitajan pestejä. Se selittänee osittain, miksi kyselyyn vastanneista 42 prosenttia oli peloissaan oman tai läheisten terveyden vaarantumisesta. 

Nyt valmistaudumme COVID-19-pandemian kiihtymisvaiheeseen. Olemme tilanteessa, jossa jo nyt tehdyn kyselyn vastaajista 68 prosenttia kertoo koronatilanteen heikentäneen työhyvinvointia. Mitta alkaa sote-alalla olla täysi. Viesti on otettava vakavasti, koska työntekijöiden väsymys lisääntyy poikkeustilan jatkuessa

En voisi enempää olla huolissani sote-alalla erityisesti hoitoalan tulevaisuudesta. Vähän aikaa sitten pohdin mistä saataisiin hoitajia, jotka jäisivät hoitoalle. Parempi kysymys taitaa olla, mistä saataisiin sellaisia työnantajia ja valtio, jotka saisivat hoitajat pysymään poikkeustilan jälkeen ja yhtä aikaa lisääntyvässä hoitajapulassa sote-alan töissä. Sairaanhoitajan työ on edelleen yksi unelma-ammateistani, mutta minulla ei ole varaa tehdä kokopäiväisesti hoitajan hommia. Tiedän, etten ole näissä mietteissäni yksin.

Lue myös: Koronakriisi ei heti katoa hoitoalalta.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.