Ohje 1920-luvun sairaanhoitajattarelta: älä nimittele hulluksi

Kuvateksti
Kuva: Jan Holmberg

Vuoden 1925 ensimmäisessä Sairaanhoitajatarlehdessä on mielenkiintoinen juttu. Siinä sairaanhoitajatar kirjoittaa nimimerkin takaa ja otsikolla Mielisairasten hoitoa vaikeuttavista ennakkoluuloista. Tekstin kieliasu on vanhahtava, mutta aihe on valitettavan moderni.

Nimimerkki L. S. kirjoittaa: hyvin yleistä on vielä, että mielitaudit käsitetään yhdeksi ja samaksi tautimuodoksi n. s. >>hulluudeksi>>. Hän toteaa, että ”näin uskoo mikä mies hyvänsä pystyvänsä arvostelemaan, kuka on mielisairas ja joutuu ymmälle, jos lääkäri ilmoittaa hiljaisen, mukautuvaisen, asiallisen ja tolkullisen, mutta syvästi alakuloisen, itsesyytösten ja kuolemanpelon vaivaan ihmisen sairastavan mielitautia, ja vieläpä sen laatuista, että sairaalahoito on välttämätön. Reilut 90 vuotta myöhemmin törmään edelleen mielenterveyden häiriöihin liittyviin pelkoihin ja leimaamiseen – vaikka paljon hyvää työtä tehdään niiden poistamiseksi.

Viimeksi kesänä keskustelin potilaan ja hänen läheisensä kanssa, miten psykiatriselta osastolta avohoitoon ja kotiin palaavaan suhtaudutaan negatiivisesti naapurustossa. Ja miten kurjalta läheisestä oli tuntunut, kun naapuri oli käyttänyt keskustelussa halventavia sanoja, kuten hullujenhuone. Nimimerkki L. S. pukee kokemuksen sanoiksi: miten monien kymmenien paranevien sairasten ensimmäisiä murheita on se, että heitä tuskin kukaan enää pitää kotipuolella >>entisenveroisena>>,  >>kyllä sitä saapi toisenkin kerran kuulla, että on ollut >>hullujenhuoneessa>>. Hän jatkaa huomauttaen, ettei nimitystä hullujenhuone ole soveliasta käyttää enää 50-luvulla.

Hän kiinnittää myös huomiota henkilökunnan käytökseen ja kielenkäyttöön. Myöhemmin työvuosinani, vieläpä aivan viimeisinäkin, olen saanut ylihoitajattarien, osastonhoitajattarien, lääketieteen kandidaattien ja lääkärien puhuvan >>hulluudesta>> joko aliarvioiden mielisairaita ruumiillisia tautia sairastaviin nähden tahi kevytmielistä pilaa laskien. Tämä sydämettömyys on vain yhdessätapauksessa ymmärrettävissä ja anteeksi annettavissa nim., jos olemme sen perineet barbarisilta esi-isiltämme, emmekä ole vielä saaneet tarpeeksi valistusta, joka herättäisi myötätuntoamme myöskin mielisairaita kohtaan.

Miten on tänä päivänä? Kuuluvatko terveydenhuollon tauko-, odotus- ja työhuoneissa sanat juoppo tai hullu, kun aihe sivuaa ihmistä, jolla on mielenterveyden häiriö? On hyvä muistaa, että käyttämillämme sanoilla on merkitystä haavoittuvassa asemassa olevalle ihmiselle. Sanat paljastavat ammattilaisen tavan arvostaa mielenterveyden hoitotyötä ja ihmistä, joilla on mielenterveyden häiriö.

Vuosikymmenten takaa L. S. muistuttaa meitä empatiasta toista ihmistä kohtaan. Ja eiköhän myötätuntomme herää jo siitäkin, jos muistamme, että jaloin ja parhain ihminen, rakkaimpammekin voivat sairastua mielitauteihin. Nimittelisimmeköhän heitä tai sallisimmekohan toistenkaan nimitellä heitä >>hulluiksi>>. Hyvin kiteytetty, sairaanhoitajatar L. S.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
24.3.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
25.3.2021
Uutiset
Julkaisupäivämäärä
23.5.2022