”Olen kattanut joulupöydän useammin potilaille kuin läheisilleni” – Aaton tunnelma ei ole päivämäärästä kiinni

Joulu vaatii vuorotyön tekijältä usein luovimista ja armollisuutta itseä kohtaan.

Kuva: Canva

Keikkasairaanhoitajana olen tehnyt lukuisia joulutyöputkia eri sairaaloissa. Usein olen halunnut olla joulun ja uuden vuoden töissä. Siksi omien pyhien järjestäminen on vaatinut hieman järjestelyjä.

Oman jouluaaton olen viettänyt läheisten ihmisten kanssa tai yksin ennen töihin lähtöä tai h-hetken jo mentyä ohi. Ei jouluaaton tunnelmaan pääseminen ole päivämäärästä kiinni.

Monet jouluohjelmat olen vilkuillut sivusilmällä töiden lomassa osaston päiväsalin televisiosta. Joulusuklaat ja muut herkut ovat maistuneet aivan yhtä hyviltä työpaikan taukotilassa kuin kotona tai kylässä. Rehellisesti sanottuna useampi joulupöytä on tullut varmaan katettua potilaille kuin läheisille kotona.

Joulun ja uuden vuoden pyhinä olemme järjestäneet kaikille kynnelle kykeneville potilaille mahdollisuuden jouluvierailuun kotona tai kylässä. Osastolla taas on käynyt tavallista enemmän vieraita joulutuliaisineen. Sitten on yksinäisiä ja heitä, joita ei voi kotiuttaa edes lyhyen hoitoloman ajaksi. Tai heitä, jotka eivät voi tai halua viettää joulua lainkaan.

Olemme töissä kaikkia heitä varten, jotka eivät voi viettää joulua missään muualla kuin sairaalassa. Pyrimme luomaan laitosmaisissa olosuhteissa mahdollisimman monelle rauhallisen, inhimillisen ja kivuttoman joulun. Lohdutamme kotia ikävöiviä, odotamme yhdessä vierailijoita saapuvaksi ja kuuntelemme lapsuuden joulumuistoja.

Toisinaan osastolle laskeutuu jonkinlainen joulurauha ja toisinaan siitä ei ole tietoakaan. Silti joulunpyhien työvuoroissa on oma tunnelmansa. Se syntyy sairaalassakin jouluvaloista, piparkakun tuoksusta ja joulumielestä.

Olen sitten viettänyt jouluN töissä tai kotona, niin olen oppinut vuorotyötä tehneenä sairaanhoitajana yhden asian. Joulun tulee olla omannäköinen ja perinteitä on lupa rikkoa. Ikimuistoiset joulut eivät tule täydellisyyttä tavoitellen, vaan inhimillisyyttä vaalien.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.