Oletko sairaana asiakas, potilas vai jotain ihan muuta?

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Minä en ole mikään potilas, vaan tämän sairaalan asiakas, tiuskaisi mieshenkilö. Hän oli hetki sitten tullut hoidettavaksi yliopistollisen sairaalan osastolle. Olin juuri ennen tätä kommenttia ehtinyt kertoa hänelle potilaiden hyvinvoinnin olevan meille tärkeää.

Jäin pohtimaan asiaa. Olen tottunut kutsumaan sairaalassa sairauden vuoksi hoidettavaa henkilöä potilaaksi. Potilas-sana tulee vanhasta potia-verbistä ja tarkoittaa sairastamista eli potemista. Se ei tietenkään ole mikään tae, että olisin oikeassa. Uteliaana päätin vilkaista suuren yksityisen terveyspalvelujen tuottajan ja sairaanhoitopiirin verkkosivuja.

Verkossa vastaus näytti ensin yksinkertaiselta. Yksityisellä puolella sairas ihminen oli asiakas ja kunnallisella puolella potilas. Sairas ihminen valitsee ja maksaa yksityiset terveyspalvelut itse. Se teki hänestä yksityisellä puolella maksavan asiakkaan. Yliopistosairaalan asiakkaita taas ovat jäsenkunnat, koska ne maksavat potilaiden hoitojen kustannukset. Pois lukien potilasmaksut. Sama sairaanhoitopiiri tarjosi samalle potilaalle mahdollisuuden maksaa poliklinikka- ja sairaalalaskut sähköisellä e-laskulla, mutta nyt potilas oli vaihtunut tekstissä kuluttajaksi.

Yllättäen sairaanhoitopiirin sivuilta löytyi myös seuraava tieto: potilaalle/asiakkaalle asiakaspalautteen antaminen tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa saamansa palvelun kehittämiseen. Ymmärrän, että kunnat antavat asiakaspalautetta, mutta tässä tapauksessa myös potilaalla oli mahdollisuus antaa asiakaspalautetta. Miksei hän antanut potilaskokemuksestaan potilaspalautetta ja millä perusteellä hän oli muuttunut yhtäkkiä asiakkaaksi?  Eikö juuri todettu, että potil… Äh.

Käsite oli yhtä hankala yksityisellä puolella. Kun yksityissairaala palvelee vain asiakkaita, niin miten sen palveluita ostavien ihmisten hoidossa toteutuu muun muassa laki potilaan asemasta ja oikeuksista? Ei mitenkään. Juridisesti edellä mainittu laki ei tunnista sairasta ihmistä asiakkaana, vaan määrää yksinomaan potilaan oikeuksista. Eikö ihmisellä ole yksityisiä terveyspalveluita käyttäessään siis lakisääteisiä potilasoikeuksia?

Jottei asia olisi näin yksinkertainen, potilaslain kolmannessatoista pykälässä lukee: ”potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen luovuttamisesta valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetussa laissa”.

Potilasasiakirjoissa mainitut potilastiedot voidaan luovuttaa siis vain asiakastietolain perusteella. Muuttuvatko potilasasiakirjojen tiedot ennen luovutusta vai luovutuksen jälkeen asiakastiedoiksi? Ei, vaan laissa asiakastietojen sähköisestä käsittelystä määritellään, että asiakkaalla tarkoitetaan asiakaslaissa asiakasta ja potilaslaissa potilasta, ja asiakasasiakirjalla tarkoitetaan asiakaslain tarkoittamaa asiakirjaa ja potilaslain potilasasiakirjaa. Sen sijaan potilastiedolla tarkoitetaan potilasta koskevaa tietoa potilasasiakirjassa kun taas asiakastiedolla tarkoitetaan potilastietoa ja asiakasta koskevaa tietoa, joka löytyy asiakaslain tarkoittamasta asiakirjasta.

Aika helppoa. Ilmeisesti tästä syystä edellä mainittu yksityinen sairaala neuvookin asiakkaitaan tilaamaan näppärästi potilaskertomuksen itselleen potilastietojen tilauslomakkeella.

Asia mutkistuu entisestään, kun potilasasiakas tai asiakaspotilas käy katsomassa omia tietojaan Omakanta-palvelusta. Kansallista Terveysarkistoa hän voi käyttää vain kansalaisena. Potilastietojen arkisto kun ”tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden tarkastella omia potilastietojaan tietokoneeltaan”. Verkkopalvelu ei siis piittaa siitä, onko sairas ihminen käynyt yksityisessä vai julkisessa terveydenhuollossa. 

Eikä tässä vielä kaikki.

Monet yksityisiä terveyspalveluja tarjoavan osakeyhtiön erikoislääkärit mainostavat verkossa ottavansa vastaan yksityispotilaita. Näin tapahtuu silläkin uhalla, että heidän yhtiönsä palvelee verkkosivujen mukaan nimenomaan henkilöasiakkaita. Niinpä googletan seuraavaksi lääkärin eettiset ohjeet. Niissä puhutaan vain potilaista. Myös sairaanhoitajien eettisissä ohjeissa puhutaan vain potilaista. Minulle tiuskaisseen asiakkaan ei siis välttämättä tarvitsisi saada eettistä hoitoa minulta sen kummemmin kuin yksityislääkärin vastaanotolta?

Noh, olisiko syy asiakas-sanan soluttamisessa terveyspalveluihin lopulta terveyttä ihannoivassa palvelukulttuurissa? Ihmiset eivät enää halua olla sairaita potilaita. Sen sijaan asiakas tai kuluttuja kuulostaa monista ihmisistä hienommalta. Asiakkaaksi päästään ja kuluttaja voi valita ja valittaa saamistaan palveluista. Potilaaksi kurjasti joudutaan ja vanhahtavaa sanaa leimaa avuton hoidon kohteena oleminen.

Mutta miten kävi mieshenkilön, jota hoidin? Kutsuin häntä koko hänen hoitonsa ajan asiakkaakseni. Asiakas kun on aina oikeassa, vaikka hän olisi sairaalassa sairautensa vuoksi hoidettava potilas.

Mitä mieltä olet? Oletko sairaana potilas, asiakas vai jotain ihan muuta?

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.