Kuva: Niina Kokko

Pelon hetkiä ja kiitokset hoitajille – Niina toipuu vihdoin koronaviruksesta kotona

Sairaanhoitajana on mielenkiintoista kuulla potilaiden kokemuksia heidän saamastaan hoidosta. Niistä oppii paljon. Viestittelin asiasta tuntemani bloggaajan kanssa. Hän on 38-vuotias Niina Kokko, joka sairastui koronaviruksen vuoksi.

- Kun jouduin teho-osastolle COVID-19-taudin vuoksi, alkoi pelottaa. Kuumeen noustessa huippulukemiin ja happisaturaation laskiessa makasin nukutettujen ja hengityskoneisiin kytkettyjen potilaiden kanssa samassa tilassa. Neljä päivää tuntuivat pitkiltä tietämättä, millä hetkellä joudun itsekin hengityskoneeseen tai nukutukseen.

- Mikään ei auttanut pelkoon enemmän kuin sängyn päädyssä istuva sairaanhoitaja, joka oli koko ajan valmis auttamaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Näin Niina kuvailee kokemustaan sairaalasta. Ennen sairaalaan joutumistaan hän oli pysytellyt kotona pandemian alusta asti, pessyt käsiään ja yrittänyt valistaa muita tekemään samoin. Hän sai koronavirustartunnan todennäköisesti poikaystävältään, jonka oli käytävä töissä.

- Muistan laskeneeni, että sain tartunnan heti ensimmäisenä päivänä, kun poikaystäväni oireet alkoivat.

Moni jakaa saman huolen Niinan kanssa ja miettii, kuka meitä hoitaa, jos hoitajat sairastuvat tai vaihtavat alaa. Huoli nousee mieleen erityisesti, kun on yksinään potilaana suuressa sairaalassa.

- Tavallisella COVID-19 osastolla pelkäsin tartuttavani taudin hoitajiin, vaikka heillä oli koko suojapukuarsenaali päällä. Heillä oli varmasti niissä epämukava olo. En halunnut myöskään tehdä mitään, mikä olisi tartuttanut heidät.

Niinan kokemus hyvästä hoitajasta ja hoitajien taidosta kohdata vakavasti sairastunut potilas on sekin mielenkiintoinen.

- Kaikki olivat todella kannustavia, mukavia ja sympaattisia. Toivoivat hyvää vointia ja nopeaa paranemista ihan terveyskeskuksesta teho-hoitoon asti, Niina vastaa.

- Hyvä hoitaja on rauhallinen, ammattitaitoinen, ymmärtävä, eikä karta pikkuhommia. Siitä tulee olo, että hoitaja on empaattinen ja pitää huolta. Siltä pohjalta uskaltaa tulla tökityksi ja testatuksi.

Niinan mieleen on jäänyt sairaalasta erityisesti kaksi hoitajaa.

- Kun en saanut yhtään henkeä sisään, hoitaja silitti olkapäästä ja puhui rauhoittavalla äänellä kohtauksen läpi.

- Sitten oli yli 20 vuotta teholla työskennellyt sairaanhoitaja, joka oli kuin jumalan lahja. Hän puhui huumoristisesti ilman väheksyntää ja hoiti hommansa heti reippaasti. Hän muistutti äitiäni. Hänen tullessa työvuoroon paranemiseni ikään kuin alkoi.

Nyt Niina toipuu hyvää vauhtia kotona. Kysyn vielä lopuksi, mitä hän haluaisi kokemuksistaan hoitohenkilökunnalle sanoa.

- Suuri kiitos todella hyvästä hoidosta. Minun tilani osattiin ottaa vakavasti ilman, että sanottiin mitään, mikä sai pelkäämään. Osasitte elää vaikeat hetket empaattisesti mukana, Niina vastaa tunteikkaana.

Hienointa hänestä oli kuulla viimeisenä sairaalapäivänä sanat: on ihanaa nähdä, miten olet ihan kuin uusi ihminen verrattuna siihen, kun saavuit tänne.

Lopuksi toivotan Niinalle vielä rauhallista paranemista kotona. Keskustelumme jälkeen olen ylpeä kollegoideni työstä ja taidosta kohdata potilas ammattitaidolla.

Lue myös: Koronakriisi ei heti katoa hoitoalalta.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos