Ovi käy harvemmin, jääkaappi ei tyhjene entiseen tahtiin ja arki tuntuu yllättävän hiljaiselta. Kun lapsi muuttaa pois kotoa, vanhempi huomaa olevansa uuden edessä.
”Vanhemmalle se tarjoaa mahdollisuuden tutkia, mitä itse haluaa elämältään tästä eteenpäin”, sanoo Väestöliiton vanhemmuuden asiantuntija ja parisuhdeterapeutti Minna Oulasmaa.
Uuteen elämänvaiheeseen voi kuulua surua ja yksinäisyyttä. Tätä kutsutaan tyhjän pesän syndroomaksi. Vanhempaa saattavat ravistella eri suuntiin repivät tunteet.
”Samaan aikaan voi velloa valtava ilo ja ylpeys aikuistuvasta nuoresta ja valtava haikeus siitä, että tämä lähtee omilleen. Tunteisiin kuuluu joskus myös ripaus kateutta, kun nuorella on elämä edessä.”
Miten tunnemyrskyyn pitäisi suhtautua?
”Ei ole yhtä oikeaa tapaa, miten tuntea tilanteessa. Kaikenlaiset tunteet ovat mahdollisia.”
Parisuhde testissä
Järjen tasolla vanhemmat ymmärtävät, että lapsen omilleen muutto on jossain vaiheessa edessä ja se kuuluu ihmisenä kasvamiseen. Niinpä siihen on mahdollista alkaa valmistautua hyvissä ajoin.
Oma aika ja vapaus lisääntyvät. Tilalle voi tulla enemmän liikuntaa, ystäviä tai vaikkapa opiskelua, matkailua tai mökkeilyä. Vaihtoehtoja saattavat olla esimerkiksi uuden kielen opiskelu, vapaaehtoistyö tai talvi Espanjassa.
”Asiakastyössä olen havainnut, että äideillä tunnemyrsky on usein voimakkaampi muutoksen hetkellä. Isät taas ovat saattaneet jo hiljaa mielessään suunnitella tulevaa”, Minna Oulasmaa sanoo.
Oulasmaan mukaan tämä liittyy siihen, että moni nainen kokee äitiyden edelleen elämänsä keskeisimmäksi rooliksi. Kun siihen kuuluu vahva myötäeläminen lapsen iloissa ja suruissa, jopa omien tarpeiden kustannuksella, seurauksena voi olla tyhjiin puristettu olo.
Jotkut hankkivat uudessa elämänvaiheessa koiran tai kissan. Toiset muuttavat pienempään asuntoon, koska tilan tarve vähenee.
”Ympäristön vaihdos voi tehdä vanhemmille hyvää”, Oulasmaa sanoo.
Nuoresta voi tuntua ikävältä kuulla, että vanhemmat ovat pysyneet yhdessä vain hänen vuokseen.
Pesän tyhjeneminen voi olla paljastava kokemus, ja Oulasmaan mukaan se näkyy myös pienenä piikkinä avioerotilastoissa. Vanhemmat ovat saattaneet sopia erosta jo etukäteen, kun viimeinen lapsi muuttaa pois.
”Nuoresta voi tuntua ikävältä kuulla, että vanhemmat ovat pysyneet yhdessä vain hänen vuokseen.”
Älä tuppaudu
Jos vanhempi kokee nuoren lähdön suureksi menetykseksi, hän saattaa haluta osallistua nuoren elämässä kaikkeen. Pahimmillaan vanhempi takertuu nuoreen.
”Liiallinen osallistuminen näkyy esimerkiksi siinä, että mukaan tuputetaan itse säilöttyjä puolukkahilloja ja tungetaan mukaan huonekaluostoksille.”
Oulasmaan ohje on napakka: vanhemman on osattava antaa tilaa.
”Älä tuppaudu, mutta ole käytettävissä. Muuten nuori saattaa kokea, ettei häneen luoteta ja ottaa lisää etäisyyttä. Vanhempi puolestaan loukkaantuu, ja kierre on valmis.”
Samaan asiaan liittyy myös Oulasmaan toinen neuvo:
”Kyläile vain kutsuttaessa.”
Maaseudulla on yhä tavallista, että samassa pihapiirissä asuu kahdesta kolmeen sukupolvea.
Oulasmaa painottaa, että pois muuttavalla lapsella on oikeus elää oman näköistään elämää. Erityisen tärkeää on antaa nuorelle rauha rakentaa elämäänsä, jos hän muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa.
”Nuoren prioriteetti on elää omaa parisuhdettaan. Nuori aikuinen haluaa kuulla oman äänensä ja ajatuksensa.”
Muutto toiselle paikkakunnalle tuo nuorelle hänen kaipaamaansa etäisyyttä vanhempiin. Kilometrit tuovat suhteeseen etäisyyttä, mutta kaikki eivät muuta nykyäänkään kauas. Maaseudulla on yhä tavallista, että samassa pihapiirissä asuu kahdesta kolmeen sukupolvea.
”Siellä jos missä tarvitaan rajoja. Jos esimerkiksi anopilla on avaimet joka oveen ja vapaa kulku, tilanne voi olla kestämätön miniälle tai vävylle. Monen sukupolven pihapiirissä tarvitaan myös mahdollisuus riittävään yksityisyyteen.”
Jos nuoresta irti päästäminen tuntuu ylipääsemättömältä, saatavilla on ulkopuolista tukea. Esimerkiksi Väestöliitto tarjoaa keskustelutukea alle 18-vuotiaan lapsen vanhemmille. Keskusteluun voi osallistua yksin tai yhdessä puolison kanssa.
”Tarve tapaamiseen asiantuntijan kanssa on aiheellista, jos tuntuu, ettei itse pääse muuttuneessa elämäntilanteessaan eteenpäin.”
Paluu on mahdollinen
Minna Oulasmaa muistuttaa, että nuoren irtautuminen lapsuuden kodista ei välttämättä onnistu heti ensimmäisellä kerralla.
”Vaikka nuorella olisi kuinka halu pärjätä, hänelle saattaa tulla tarve palata hetkeksi takaisin lapsuudenkotiin. Jos vanhempien elämäntilanne ja esimerkiksi tilat mahdollistavat, he voivat kannatella vielä hetken pesästä lähtijää. Silloin kannattaa sopia yhteiset pelisäännöt, miten esimerkiksi kotitöiden ja kulujen suhteen toimitaan.”
Irtaantumiseen liittyy myös se, että vanhemman ja lapsen roolit vaihtuvat ainakin osin. Vaikka vanhempi olisi kuinka selviytyvä ja osaava, hänen on hyvä antaa nuorelle mahdollisuus auttaa.
”Nuorelle tekee hyvää, kun hän saa osoittaa auttamisen haluaan esimerkiksi tietokoneohjelman asentamisessa tai auton renkaiden vaihdossa.”
Aika usein käy niin, että pois muuttaessaan nuori tarvitsee jonkin aikaa etäisyyttä vanhempiinsa, mutta sen jälkeen nuori voi lähestyä vanhempiaan tasavertaisena aikuisena.
Väestöliiton Suukkoja ja säröjä perhesuhteissa -webinaarisarjassa 27.10. ”Kun pesä tyhjenee, mitä jää jäljelle?”
