Kuva: Unsplash

Selvisin joulun kauppareissusta hengissä

Voi, Luoja! Ajattelin käydä tänään kaupassa ostamassa pussillisen alennussukkia töihin. Se oli virhe. Suurin osa muista ihmisistä ei ollut ilmeisesti aavistanut, että tuhannet muutkin ihmiset tulisivat tänään tekemään joulun tärkeimmät ostoksensa.

Ihanat joulun henget ja lumoavan satujoulun perheelleen tarjoavat isät ja äidit muuttuivat ostoskärryyn tartuttuaan pedoiksi. Ja auts, aika pian supermarkettiin astuttuani yksi heistä ajoi varpaani yli kärryllään. Ilman anteeksipyyntöä hän jatkoi kuin sumussa kohti vihannesosastoa. Mietin, onko varpaani murtunut ja mitä taikapölyä ihmiset olivat vetäneet ennen kauppaan lähtöä.

Joulumieli oli ihmisvilinässä kaukana, kun kärryjen takana etsittiin suut alaspäin vääntyneinä puuttuvia ruokia ja viimehetken joululahjoja lahjakaruselliin. Monen elämä tuntui yhtäkkiä muuttuneen loputtomaksi listaksi ranskalaisia viivoja, joita tuijotettiin sotaisasti. Yritin pysyä poissa saalistajien jaloista, mutta se oli turhaa. Jouluruuhkassa ilmeisesti suurin synti on pysähtyminen.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Yrittäessäni nähdä ikänäölläni käsivarren mitan päästä sukkapaketin pientä tekstiä, takaani alkoi kuulua suun maiskautuksia. Heti perään tuli huomiota herättävän syvää ja dramaattista huokailua. Koska en heti reagoinut, niin ähkiminen takanani koveni. Käännyin ympäri, ja kysyin mikä rouvalla oli hätänä, koska olisihan hänellä voinut olla vaikkapa astmakohtaus, anafylaktinen shokki tai syöksysynnytys.

Takanani oleva pieni pippurinen henkilö oli heti valmis riitaan. Hän sihahti kovaan ääneen ja vihaisesti, että toisilla on täällä vähän kiire. Vastasin, että olisit sanonut taikasanat voitko väistää, niin olisin siirtynyt pois tieltäsi. Vastaukseni ei silminnähden miellyttänyt hermonsa riekaleiksi repinyttä täydellisen joulun tavoittelijaa. Hän huristeli töykeästi ohitseni ja sanoi kuuloetäisyyden päässä minusta, että jotkut vammaset eivät vaan v*ttu tajua, kun niille puhuu.

Huomasin, että ihmiset eivät myöskään riisu talvivaatteita itseltään tai lapsiltaan vajaan tunnin ostosreissun ajaksi. Pitkin markettia tuli vastaan kuumissaan väsyneenä itkeviä lapsia. Osa aikuisista yritti vaientaa heidät ja osa uhkaili tonttujen tarkkailevan marketissakin tuhmia lapsia. Mutta yhdellä parilla oli menossa täysi parisuhderiita lapsen kasvatuksesta ja ostoksista lapsen karjuessa kahta kovempaa vanhempien jaloissa. Mietin, että ymmärsivätkö vanhemmat joulustressin ja riitelyn olevan heidän lapsensa tulevaisuuden joulumuisto.

Puikkelehdin hikisten ja ärtyneiden ihmisten lomasta kohti kassoja. Kassajono oli viidenkymmenen metrin mittainen. Tätä olin osannut odottaa, joten olin varannut aikaa nytkähtelyyn. Töks. Takanani oleva ei ollut ilmeisesti osannut varautua jonottamiseen. Sen sijaan hän ajatteli, että tökkiessään minua ostoskorillaan eteenpäin kassajono liikkuu nopeammin. Mulkaisin häntä olkani yli, mutta se ei vanhempaa herraa hetkauttanut. Töks, töks ja töks.

Kassahenkilö oli ilmeisesti nähnyt riittävästi itkupotkuraivareita ja kiukuttelevia aikuisia, joten hän ei jaksanut enää hymyillä. Eikä hän vastannut hyvän joulun tervehdykseeni. En todellakaan voi syyttä häntä siitä kuunnellessani tuttua huokailua ja lapsille tiuskintaa takaani. Yhdeltäkin aikuiselta unohtui kassalle päästyään kolme kermapurkkia, ja hän luhistui henkisesti kassan liukuhihnan viereen. Onneksi mukana ollut näppärä teini juoksi maitohyllylle pelastaen koko suvun joulun.

Maksettuani selviydyin voittajana ulos marketista. Sukkapaketti palkintona linkutin riemuissani parkkipaikan suojatien alkua. Marketista lähtenyt autoilija oli ajaa päälleni. Tottakai hän näytteli jouluisesti minulle kansainvälisiä käsimerkkejä. Enhän tiennyt, että joulun Formula ykkösten startti alkaa parkkipaikan jälkeen maahan maalatuista valkoisista raidoista. Hän kaasutti näyttävästi liukkaalla tiellä pysähtyäkseen kolmen sadan metrin päässä oleviin punaisiin liikennevaloihin. Linkkasin hampaat irvessä rattia puristavan perheen pään ohi linja-autopysäkille ja hyppäsin bussiin.

Linja-autossa körötellessäni ajattelin, että onneksi olen joulun töissä psykiatrisella suljetulla osastolla. Siellä on todellisesti rauhallisempaa, kuin näiden hampaiden kiristelijöiden joulupöydässä. Seuraavaksi he varmaan flippaavat, kun kinkku on kuivempaa kuin Saharan autiomaa, joulutortut ovat kärventyneet mustiksi kökkäreiksi tai riisipuurosta on unohtunut manteli.

Soitin huojentuneena kotiväelle selvinneeni joulun kauppareissusta hengissä. Vastauksena oli tyly kysymystuomio ja sarkastinen nauru, menit sitten sukkien takia jouluruuhkaan. Niinpä. Hyvä minä.

Lue myös: Joulustressiä pukkaa!?

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos