”Tällaista on jokaisessa hoitotyön paikassa”

Kuvateksti
Kuva: Canva

Tällaista on jokaisessa hoitotyön paikassa, sain esinaiselta vastauksen. Olin hetki sitten kysynyt suoraan, miksi hoitajat voivat keikkatyöpaikassani silminnähden niin huonosti. En unohda saamaani vastausta koskaan.

Työpaikalla oli työpahoinvoinnin suhteen vallalla hyssyttelykulttuuri. Hoitajien huonoja kokemuksia ja itkunsekaisia puheenvuoroja työpaikkakokouksissa pyrittiin vaientamaan. Oli hyökkäämällä puolustautumista ja hoitohenkilökunnan läksyttämistä siitä, ettei missään ole tämän parempaa työilmapiiriä tarjolla. Hoitajat kun nyt vaan ovat susia toinen toisilleen. Ota tai jätä.

Harvoin minulle on valehdeltu samalla tavoin päin naamaa urani aikana. Vastauksellaan takaisin sivaltanut esinainen ei tainnut täysin ymmärtää, että toimin keikkalaisena. Ehkä tällainen lyttääminen ja manipulointi toimii vakituiseen hoitohenkilökuntaan, kun sitä hokee vuodesta toiseen. Minä taas näen vuodessa useita kymmeniä hoitoalan työpaikkoja.

Voin käsi sydämellä sanoa, ettei kaikissa hoitoalan työpaikoissa ole samanlaista. On työpaikkoja, jossa on hyvä henki. Kaikenlaiseen kiusaamiseen ja väkivaltaan puututaan esihenkilön taholta. Työvuoroihin on keikkasairaanhoitajana mukava tulla tietäen, että kaikkien työpanosta arvostetaan.

Hoitajan ei pidä koskaan tyytyä saamaani vastaukseen. Ikään kuin huonot työolot tai työilmapiiri olisivat luonnonlaki. Asia, jolle työntekijät ja esimies eivät voi yhtään mitään. Meillä on käytössä työterveyspalveluita, työturvallisuuspalveluita, luottamusmiehiä, ammattiliittoja ja työnohjaajia, jos työilmapiiri ei omin voimin parane. Mutta hukassa ollaan, jos esihenkilö nostaa kädet pystyyn tai toimii positiivisen kehityksen tukkeena.

En etsi tilanteesta syyllisiä. Uskon, että työpaikalla oli ajauduttu pattitilanteeseen koko porukan taitamattomuutta ja huolimattomuutta. Pieniin työilmapiiriä heikentäviin asioihin ei ollut osattu tarttua ajoissa. Ei oltu tyytyväisiä vallitseviin työoloihin, muttei osattu tehdä vaikuttavia tekoja tilanteen korjaamiseksikaan.

Menin seuraavana päivänä keikalle toiseen työyksikköön. Meininki oli aivan toinen. Työilmapiiri oli terveen oloinen heti ulko-ovelta sisään astuessani, eivätkä vaistoni pettäneet. Olisi tehnyt mieli marssittaa edellisen päivän esinainen paikan päälle. Katsoa häntä syvälle silmiin ja sanoa painokkaasti, että tässä nyt näet, ei jokaisessa hoitotyön työpaikassa ole kuten teillä.

Koko hoitoalaa ei voi vetää lokaan yhden tai muutaman tekohengitystä tarvitsevan työyksikön vuoksi. Ei edes yrityksenä saada viheliäisessä hoitajapulassa hoitajia pysymään huonosti voivassa työpaikassa. On tultava aika, jolloin peli on vihellettävä poikki ja koko työporukan kurkattava peiliin.

Mainitsemani esinainen olisi voinut heti todeta minulle, että huomioni on oikea. Tekosyiden latelun lopettaminen on perusedellytys, jotta hän olisi voinut laittaa työskentelyolosuhteet yhdessä vakituisten hoitajien kanssa kuntoon. Nyt niin ei käynyt, enkä toista keikkatyövuoroa siihen työyksikköön tehnyt.

Hoitajat ja esihenkilöt, olenko ainoa, jolla on vastaava kokemus? 

Lue myös: Hoitaja, työlläsi on väliä

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
15.3.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
24.9.2021