Yleisimmät kommentit sairaanhoitajalle

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Ihmisillä on mielenkiintoisia ajatuksia sairaanhoitajasta ja sairaanhoitajan työstä. Olen koonnut tähän muutaman yleisimmistä lausahduksista. Näitä kuulen kerrottuani olevani ensimmäiseltä koulutukseltani sairaanhoitaja. Suhtaudun kommentteihin pääsääntöisesti huumorilla.

Kaikkien kommenttien äiti on ”se on varmaan raskasta”. Bingo! Ihmisillä on aivan oikea kuva sairaanhoitajan työstä. Hoitotyö on usein henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta raskaampiakin töitä on kuten monet siivous- ja rakennusalan työt.

Seuraava lausahdus on ”minä en voisi ikinä tehdä tuollaista työtä”. On vaikea tietää pitäisikö tälle itkeä vai nauraa. Onko sairaanhoitajan työ kommentoijan inhokkiammatti, onko kyse kunnianosoituksesta sairaanhoitajan työtä kohtaan vai viittaako kommentti huonosti palkattuun mutta vaativaan ammattiin?

Kolmas ääneen lausuttu ajatus on, ettei ihminen voisi olla sairaanhoitaja kammotessaan piikkejä. Muutama lohdutuksen sana hänelle, joka ajattelee näin. Tunnen monta huippuhyvää sairaanhoitajaa, jotka pelkäävät kuollakseen injektioneulan laittamista oman ihonsa läpi. He ovat silti oppineet antamaan injektioita ja ottamaan verikokeita potilaista. Sitä paitsi, ei ihan kaikessa hoitotyössä tarvitse antaa injektioita.

Miehenä minulta kysytään silloin tällöin, enkö sittenkin olisi halunnut olla lääkäri. Tällaisen ihmisen mielessä ovat ilmeisesti laatikot kohdillaan. Niissä miehet voivat olla vain lääkäreitä, ja naiset ovat aina sairaanhoitajia. Nämä kysyjät painottuvat aika usein vähän vanhempaan ikäluokkaan. Heille vastaan aina etten ole koskaan edes haaveillut lääkärin työstä, vaikka se onkin hyvin tärkeä ja arvostettu ammatti. 

Minua varten potilaiden ja heidän omaistensa hihassa on usein ässäkysymys. Se on: ”mistä maasta olet alun perin kotoisin”. Mietin usein, että miltä oikean suomalaisen sairaanhoitajan kuuluisi näyttää. Minä kun vaikutan kuulemma enemmän espanjalaiselta, saksalaiselta, kreikkalaiselta tai juutalaiselta, vaikka nimeni viittaa länsirajan taa. Puheessani voi myös kuulla suomalaiselle epätyypillisen aksentin, jos sitä oikein hartaudella ja tarkkaan kuuntelee. Mitä siihen voi sanoa? Haluatko, että soitamme yhdessä äidilleni?

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.