Unsplash / Olga Kononenko

Miksi kukaan haluaa hoitoalalle?

Miksi kukaan haluaa hoitoalalle on kysymys, joka minullekin on esitetty jo useat kerrat siitä lähtien, kun kerroin pääseväni opiskelemaan ensihoitajaksi. Se on myös kysymys, johon mielelläni vastaan, jos se esitetään vilpittömän kiinnostuneesti.

Vastaan mielelläni, vaikka vastaus ei ole itsellenikään aina ihan kirkas. Hoitotyö kun vasta viime vuosina pälkähti päähäni yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona työllistää itseni pitkän toimittajanuran jälkeen.

On totta, että hoitoala on raskas ja palkka matala, mutta välillä tuntuu, että saan puolustella valintaani, enkä aina jaksaisi jauhaa hoitoalan epäkohdista. Olenhan ihminen, joka tykkää keskittyä hyvään. Pulmia kohdatessani mieluummin edes yritän miettiä mahdollista ratkaisua kuin velloa ongelmassa. 

Kun vuosi sitten aloitin valmentajan ammattitutkinnon tekemisen, ketään ei kiinnostanut, miksi. Liki parikymmentä vuotta sitten aiemmin opiskellessanikaan kukaan ei kyseenalaistanut valintojani. "Miksi haluat opiskelemallesi alalle" onkin kysymys, jota oman tuntumani mukaan monikaan ei kuule, ainakaan tässä samassa mittakaavassa kuin hoitoalalle hakeutuva. Tai jos kuuleekin, niin sitä ei tavallisesti esitetetä negatiiviseen tai ihmettelevään sävyyn. Onneksi kuitenkin opinnoista saamani palaute on ollut pääosin positiivista, vaikka myös hämmentynyttä. Mukaan mahtuu myös melko latistavia kommentteja. 

On ollut mielenkiintoista huomata, että useimmat latistavista kommenteista ovat tulleet henkilöiltä, jotka itse ovat samalla kertoneet, että ovat tekemässä vastaavaa muutosta tai sen jo tehneet. Tosin suunta on pois sieltä, minne itse olen hakeutumassa. 

Eräs tuttavani kertoi aloittaneensa journalismiopinnot samaan aikaan kun itse aloitin ensihoitajan opintoni. Minua huvitti ajatus siitä, että olisin ensin tivannut häneltä, että miksi haluat toimittajaksi ja luetellut samaan hengenvetoon kaikki epäkohdat, joita itse olen toimittajan urallani kohdannut. En itse halua enää koskaan työskennellä täysipäiväisesti toimittajana, sivutyönä homma on loistava. Mutta ei sentään tulisi mieleeni mennä pilkkaamaan toisen valintaa, että kuule, kyllä se hymy hyytyy, odotapas vain. 

hmiset ovat erilaisia. Yhden unelma voi olla toisen painajainen ja toisin päin. Olenhan itsekin ollut useamman kerran huippuhommissa, mutta erityisesti viime vuosina koin olevani jonkun toisen unelmatöissä, en enää omissani. Siksi tein tämän muutoksen. Jos jonkun toisen unelma on toimittajuus, sanon, että anna palaa, mene kohti tavoitettasi!

Vaikka itsellä ei olisi hoitoalasta hyvää sanottavaa, iloitseminen yhdessä toisen kanssa hänen onnistumisestaan, kuten opiskelemaan pääsystä tai vaikka ammattiin valmistumisesta, toimii hyvin. Vaikka toisen tavoite olisi jotain, mitä itse ei tekisi mistään hinnasta, joskus voi pitää myös mölyt mahassaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että haluaa itse omaa arkeaan, eikä elä elämäänsä jonkun muun kautta. ­­­­­Oli sitten matkalla hoitoalalle tai pyrkimässä pois sieltä. 

Seuraa blogia Facebookissa! Tervetuloa myös Instagramiin