Miksi naiselliset asiat ovat vähäpätöisiä?

Naiset sanovat suoraan, mitä mieltä asioista ovat. Miehet juoruavat ja puhuvat selän takana toisistaan pahaa. Miehet eivät sovi johtajiksi, koska he ovat liian tunteellisia. Naisista tulee hyviä johtajia, koska he ovat loogisia ja ajattelevat järjellä.

Naiset ajattelevat aina ja vain seksiä. Miehillä ei ole niin suurta tarvetta seksille. Mies kaipaa läheisyyttä, hellyyttä ja keskustelua parisuhteessa.

Naiset eivät halua naimisiin. Miehet odottavat romanttista kihlausta ja kosintaa. Nainen ei kiinnostu lapsien hankkimisesta, mies on unelmoinut aina isosta lapsiperheestä. Mies on oikea mies vasta olleessaan isä. Nainen on parisuhteessa tossun alla. Vaimo pakenee baariin, kun aviomies nalkuttaa.

Edellä olleet sanonnat ja toteamukset on käännetty tarkoituksella toisin päin kuin olemme tottuneet.

Kuten huomasitte, eivät asiat tietenkään ole noin mustavalkoisia. Tällaisia stereotypioita ja jaotteluja me kuitenkin olemme luoneet nais- ja miessukupuolesta. Nämä ajatusmallit ovat meissä aika tiukasti kiinni ja ylläpidämme niitä ihan huomaamattamme. Miten usein seksuaalineuvojana kuulenkaan lausahduksen ”eiväthän naiset…” tai ”miehet kyllä…” Ja näillä lausahduksilla ihan kuin annamme luvan kieltää itseltämme tai toiselta jotain. 

Jostain syystä myös erityisesti naisellisiksi määritellyt ominaisuudet ja asiat ovat jotenkin huonompia tai vähempiarvoisia kuin miehekkäiksi mielletyt. Esimerkiksi kritisoidessa miehen toimintaa voidaan sanoa, että ”älä ole tuollainen ämmä”. Naiselle voidaan sanoa kehuna ”oot hyvä jätkä”, mutta ei ole kehu, jos heittää palloa ”kuin tyttö”.

Myös naisellisiksi mielletyt harrastukset tai tekemiset ovat vähäpätöisempiä kuin niin kutsutut miehekkäät. Nukeilla leikkiminen, hiusten kampailu ja meikkaaminen on vähän typerää. Sen sijaan kiipeily ja vaikkapa majojen rakentaminen on järkevää ja tärkeiden taitojen harjoittelemista. Jos nainen sitten harrastaakin jotakin miehiseksi luokiteltua lajia, kuten vaikka jalkapalloa, ei nainen tee sitä kuitenkaan oikealla tavalla, vaan pelaaminen on jotenkin vääränlaista. 

Osa ihmisistä ei tunnista kyseistä ongelmaa ja jaottelua. Mutta kun esimerkkinä käyttää ammattinimikkeitä, herää moni todellisuuteen. Lakimies olisi lakinainen, puhemies puhenainen ja ammattimies olisikin ammattinainen. Ja kaikkia kyseisen ammatin harjoittajia kutsuttaisiin näillä nimikkeillä, sukupuolesta riippumatta. Usein tähän vastataan, ettei miestä voisi tietenkään kutsua naiseksi. Miksei? Naisia on kutsuttu tällä tavoin miehiksi jo vuosisatoja. Onko nais-nimike siis kuitenkin vähempiarvoisempi verrattuna mies-nimikkeeseen? 

Tällä kaikella on pitkä historiansa, ja asiat ovat juurtuneet syvälle ajatuksiimme, toimintatapoihimme ja kulttuuriimme. Sama huonommuusajattelu naisista ja naisellisuudesta on jopa maailmanlaajuista. Näitä arvostuksia me iskostamme alitajuisesti lapsiimme ja sitä kautta uusiin sukupolviin.

Millä keinoin tällaisesta päästäisiin eroon? Miten asenteet ja sitä kautta toimintatavat saataisiin muuttumaan? Miten näitä ikiaikaisia ajatuksia muutetaan? 

(Kirjoitus koskien vain kahta sukupuolta johtuu siitä, että olen törmännyt eniten näihin kahteen sukupuoleen liittyviin asenteisiin ja ajatusmalleihin. Muunsukupuolisten toivonkin jäävän tällaisista lokeroinneista vapaiksi, jottei näitä asioita enää heidän kanssaan toistettaisi.)