Pahoinvointi ja oksentelu eivät kuitenkaan vaurioita sikiötä eivätkä juurikaan lisää raskaushäiriöiden vaaraa.
Suomessa vuosittain noin 700 äitiä sairastaa hyperemeesin. Suurin osa heistä joutuu sairaalahoitoon. Tuoreessa suomalaisessa rekisteritutkimuksessa uusiutumisriski oli 24 prosenttia. Sairaus on osittain perinnöllinen, mutta sitä ei vielä tiedetä, miksi sairaus aktivoituu.
Masennusta, ahdistusta ja traumoja
Hyperemeesin yleisinä diagnostisina kriteereinä käytetään voimakkaan oksentelun lisäksi kuivumisen merkkejä, elektrolyyttihäiriöitä ja painon vähenemistä vähintään viidellä prosentilla raskautta edeltäneeseen painoon verrattuna.
Alkuraskauden lievästä pahoinvoinnista kärsii jopa 88 prosenttia raskaana olevista naisista. Lievä pahoinvointi ei vaaranna äidin terveyttä, ja hän pystyy toimimaan suurimman osan päivästä. Sen sijaan hyperemeesiä sairastava on työkyvytön ja saattaa tarvita apua jopa itsestään huolehtimiseen.
Tavallinen pahoinvointi aiheuttaa hetkellistä mielialan laskua, mutta hyperemeesi voi tuottaa masennusta ja ahdistusta sekä traumoja.
Hyperemeesi alkaa tavallisimmin raskausviikoilla 4–6. Rajuimmillaan pahoinvointi on viikoilla 7–12. Pahoinvointi laantuu yleensä raskausviikolle 16 mennessä, mutta 10–20 prosentilla se voi jatkua koko raskausajan ja loppua vasta synnytykseen tai synnytyksen jälkeisiin päiviin.
Perusterveydenhuolto ja päivystys avainasemassa
Oireet alkavat usein jo ennen ensimmäistä äitiysneuvolakäyntiä, joten perusterveydenhuolto ja päivystys ovat avainasemassa hyperemeesin tunnistamisessa, potilaiden neuvonnassa ja alkuhoidossa. Osa potilaista on yhteydessä myös työterveyshuoltoon.
Diagnoosin saaminen ajoissa on synnytys- ja naistentautiopin professori Päivi Polon mukaan suuri haaste.
”Hyperemeesistä on liian vähän tietoa. Taustalla vaikuttaa myös 'pahoinvointi kuuluu raskauteen' -ajattelu.”
Polo kehottaa kuuntelemaan potilasta ja ottamaan tämän ainakin puhelinseurantaan, jos pahoinvointi ja kuvotus vaikuttavat tavanomaista isommalta ongelmalta.
”Hyperemeesi ei aiheuta äidille yhtä nopeasti komplikaatioita kuin esimerkiksi raskausmyrkytys, mutta hoitamattomana se voi johtaa jopa aivovaurioon ja hengenvaaraan.”
Hyperemeesin syytä on etsitty istukkahormonista ja estrogeenistä, kilpirauhasen liikatoiminnasta, ruoansulatuskanavan liikkeiden muutoksista sekä ravintoaineiden puutoksesta. Tutkimuksessa on todettu, että istukan erittämien kasvuproteiinien säätelyssä on häiriöitä.
Hyperemeesi saattaa oirehtia myös voimakkaana yökkäilynä. Sylkeä erittyy niin paljon, että äiti joutuu syljeskelemään sitä pois. Potilas ei oksentele, mutta ei pysty syömään mitään.
”Oireita esiintyy erityisesti uussuomalaisilla, mikä viittaisi geneettiseen syyhyn. Tutkittua tietoa ei kuitenkaan vielä ole.”
Nestehoitoa ja psyykkistä tukea
Sairaalassa tuetaan ravitsemusta ja hoidetaan kuivumista sekä elektrolyyttihäiriöitä. Nestehoito rauhoittaa tilanteen yleensä muutamassa päivässä. Pahoinvointilääkkeistä ja B6-vitamiinista saattaa olla vähän apua.
Yleisimmin käytetty pahoinvointilääke on suoliston motiliteettia parantava dopamiiniantagonisti metoklopramidi. Toinen pahoinvointilääke on ondansetroni. Sitä voi kuitenkin käyttää vasta toisesta raskauskolmanneksesta alkaen, sillä raskauden alkuvaiheessa siitä voi olla sikiölle haittaa.
Närästystä voidaan hoitaa antasideilla, H2-reseptorin salpaajilla ja protonipumpun estäjillä. Mikäli potilas on kovin ahdistunut, klooripromatsiini tai pieni annos diatsepaamia voi helpottaa oireita.
Hoito ehkäisee lapseen kohdistuvia mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia, sillä äidin pitkäaikainen stressi, aliravitsemus ja kuivuminen voivat jättää jälkensä lapsen terveyteen pidemmällä aikavälillä. Hyvä hoito parantaa myös äidin psyykkistä jaksamista.
Hyperemeesipotilas tarvitsee psyykkistä tukea. Sen tulisi ulottua myös synnytyksen jälkeiseen aikaan, sillä hyperemeesi voi häiritä äidin ja vauvan kiintymyssuhdetta.
”Äiti saattaa tarvita neuvolan terveydenhoitajan tukea kiintymyssuhteen luomiseen.”
Hyperemeesi ry, Terveyskirjasto, Duodecim, Turun yliopisto, www.hyperemesis.org
Kun kohtaat hyperemeesipotilaan, sano näin:
- Tämä ei ole normaalia raskauspahoinvointia. Sinulla on sairaus, jonka nimi on hyperemesis gravidarum.
- Huolehdi itsestäsi ja jaksamisestasi. Nyt ei tarvitse olla reipas.
- Autamme sinua.
- Syö sitä, mikä menee alas.
- Tämä saattaa jatkua koko raskauden, mutta otetaan päivä kerrallaan.
- Saat olla vihainen ja surullinen.
