Nyt katselet kaksi viikkoa, kun maali kuivuu, sanoi lääkäri Vivi Aaltoselle
Mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot ovat lisääntyneet viime vuosina. Mitä Vivi Aaltoselle tapahtui, kun kaikki kävi yli voimien?
Kuvateksti
Vivi Aaltonen on tehnyt loppuunpalamisensa jälkeen osa-aikatyötä ja opetellut olemaan itselleen armollisempi. ”Elämä ei ole jatkuvaa ilotulitusta, mutta iloitsen siitä, jos töissä jokin menee hyvin.”
Kuva: Pasi Leino
Nyt katselet kaksi viikkoa, kun maali kuivuu tai ruoho kasvaa, sanoi lääkäri Vivi Aaltoselle, 52.
Vivi on miettinyt paljon, miten hän päätyi niin huonoon jamaan, että lääkäriltä räpsähti sairausloman lisäksi myös ajokielto. Ennen kaikkea hän oli silti helpottunut, että ihmeellisen pahalle ololle löytyi selitys. Diagnoosiksi kirjattiin työuupumus ja keskivaikea masennus.
Kotona oli ehditty jo vitsailla, että äiti tienaa reissurahaa. Vivi oli täyttämässä seuraavana vuonna 50 vuotta ja halusi kustantaa sen kunniaksi reissun koko perheelleen: miehelleen, lapsilleen ja heidän puolisoilleen.
Tarjolle tuli sopivasti ylimääräisiä vuoroja, sillä hänen silloisella työpaikallaan, Salon sairaalan sisätaudeilla, oli pulaa tekijöistä. Kun esihenkilö toi kahvihuoneen pöydälle listan, mistä napata vuoroja, niistä oli vähän kisaakin.
Tämä tapahtui ennen koronaa, alkuvuodesta 2019 – pulaa hoitajista oli jo silloin.
”Tein paljon 14 tunnin vuoroja. Olin ihan flow-tilassa. Ajattelin, että vitsit, mä jaksan, olen liekeissä sairaanhoitajan työstä ja minulla on hienot työkaverit. Tein sinä vuonna järjettömästi ylitöitä.”
Jätänkö työkaverit pulaan?
Vuodenvaihteessa työpaikalla oli ihmissuhdedraamaa ja Vivi koki, että häntä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti.
”Vetäydyin, en enää puhunut kahvilla kuin työasioista. Kuvittelin, että ’nämä eivät halua minua tänne’. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että väsymys vaikutti ajatuksiini. Sitten tuli korona ja vaihtuvat ohjeet, joita ei oikein ehtinyt edes lukea ja omaksua.”
Kesälomalla Vivi huomasi: hän ei osaa rauhoittua. Vaikka puolison ja koirien kanssa oli patikoitu päivä, hän oli illalla levoton. Kun tuli aika palata töihin, hän ei nukkunut edeltävänä yönä yhtään. Paluu ahdisti hirveästi. Uni ei tullut seuraavinakaan öinä.
”Järki seisoi päässä. Ajattelin, että en osaa tätä työtä, mikä tämäkin lääke oikein on?”
Vivi meni sanomaan apulaisosastonhoitajalle, että irtisanoutuu.
”Onneksi hänellä oli sydäntä ja järkeä. Hän sanoi, että et ole oma itsesi, mene mieluummin työterveyshuoltoon. Kun olin saanut puhuttua hänen kanssaan, alkoivat rytmihäiriöt. Tunsin, että jätän työkaverit pulaan.”
Kehon ja mielen hätähuuto
Joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Naisilla sairastuminen on jopa kaksi kertaa miehiä yleisempää.
Työuupumus ei ole lääketieteellisessä tautiluokituksessa, vaikka sille on kriteerit: uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.
Uupumus on kehon ja mielen hätähuuto, joka syntyy, kun ihminen ponnistelee liian pitkään voimavaroihinsa nähden kohtuuttoman paineen alla. Moni säästää parhaat voimansa töihin, vaikka olisi kotona ärtyisä eikä jaksaisi juuri mitään.
Uupumukseen kietoutuu usein masennus. Masennus jaotellaan oireiden vakavuusasteen mukaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan. Vaikeassa työnteosta ei tule mitään, keskivaikeassa se joskus onnistuu.
Usein oletetaan, että mielenterveyshäiriöt olisivat lisääntyneet, mutta se ei ole totta. Määrä on pysynyt viime vuosikymmenet melko vakiona. Esimerkiksi masennukseen sairastuu vuodessa 5–7 prosenttia suomalaisista.
Sen sijaan mielenterveysongelmista johtuvien sairauspoissaolojen ja eläkkeiden määrä on kasvanut.
”Työelämä on muuttunut dramaattisesti”, sanoo sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola. Hän tutkii mielenterveyshäiriöistä johtuvaa eläköitymistä.
Harva työ on nykyään fyysisesti raskasta ojankaivuuta. Iso osa hoitotyöstäkin on aivotyötä, jossa kognitiiviset vaatimukset ovat suuret ja keskeytyksiä paljon.
”Tutkimusten mukaan masennuslääkkeiden käyttö on korostunut hoitotyöntekijöillä”, Pirkola sanoo. Hän näkee, että hoitotyössä on oleellinen kysymys, pystyykö työtä tekemään arvojensa mukaisesti.
”Tiedän omasta kokemuksestanikin, että potilastyö on antoisaa, mutta työolojen ja johtamisen pitäisi olla kunnossa. Masennuksen kehittyminen on monisyinen prosessi, johon liittyy myös persoona. Voi olla, että hoitoalalle hakeutuu sitoutuneita ja itselleen vaativia ihmisiä.”
Sallitumpaa puhua
Kaikki ei ollut ennen paremmin: esimerkiksi mielenterveyden ongelmista puhuminen ei ollut yhtä sallittua kuin nykyään.
”Nykyään se on helpompaa kuin vielä 10 vuotta sitten”, Pirkola sanoo.
Asian arkipäiväistyminen voi vaikuttaa osaltaan siihen, että ihmiset hakeutuvat hoitoon ja saavat sairauslomaa – ja että sairausloman syyksi ei kirjata vaikka selkäkipua.
Työikäisillä masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Ne voivat esiintyä itsenäisesti tai osana muita sairauksia. Harvinaisempia työkykyyn vaikuttavia sairauksia ovat kaksisuuntainen mielialahäiriö ja psykoottiset häiriöt.
Sami Pirkola kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten sairauslomalta palaaja otetaan työpaikalla vastaan. Jos töissä ja kotona ei muutu mikään, voi kysyä, onko sairauslomasta juurikaan apua.
”On ihan ydinasia, miten työtä muokataan tai sopeutetaan. Onko esimerkiksi osa-aikatyö mahdollinen, voidaanko työpaikalla nimetä tukihenkilö palaajalle? Tämä osataan meillä vaihtelevasti.”
Parhaimmillaan masennuksesta voi tulla jopa korjaava kokemus, joka saa tekemään suotuisia muutoksia elämässä.
”Akuutti kriisi voi olla hurja tilanne, mutta kun se hoidetaan ja tehdään muutoksia, ihminen ei todellakaan ole menetetty työntekijä.”
Vivi rentoutuu luonnossa liikkumalla. ”Paimion parantolan ympäristössä on uskomattoman hienoja reittejä.”
Värit palasivat
Vivi Aaltonen nukkui fyysistä ja psyykkistä väsymystään kaksi viikkoa, minkä jälkeen maailma alkoi saada värejä takaisin. Lääkärin lisäksi hän kävi juttelemassa työterveyspsykologin kanssa. Lääkkeitä hän ei tarvinnut. Neljän viikon jälkeen hänestä alkoi tuntua, että hän haluaisi töihin. Lääkäri suositteli 60-prosenttista työaikaa, ja se tuntuikin hyvältä. Paluu jännitti.
”Kantapään kautta oppiminen on tehokasta. Opin varaamaan kalenteriin omaa aikaa. Nyt pystyn menemään metsään ja olemaan zen. Olin ajatellut, että kun minulla ei enää ole pieniä lapsia, jaksan painaa, mutta 60 tunnin työviikko ei voi olla normaalia.”
Vivi on muuttanut miehensä kanssa Salosta Paimioon lähemmäs aikuisia lapsiaan. Hän on vaihtanut myös työpaikkaa. Nykyään hän työskentelee Kaarinan terveyskeskuksen vuodeosastolla ja tekee 80-prosenttista työaikaa.
”Olemme usein aika raadollisia itseämme kohtaan. Pelkään, että se on nimenomaan naisten ongelma. Elämä ei ole jatkuvaa ilotulitusta, mutta pitää iloita siitä, jos töissä jokin menee hyvin ja ajatella: minä riitän. Olen miettinyt, onko luterilainen työmoraali sukupolvikysymys. Nuoret eivät toivottavasti tapa itseään työllä. He eivät välttämättä enää sitoudu yhteen työnantajaan.”
Toisaalta on merkkejä siitä, että nuoret naiset ovat erityisen kovilla. Siitä antaa viitteitä muun muassa kouluterveyskysely. Nuorilla paha olo näkyy usein ahdistuksen ja masennuksen oireina ja syömishäiriöinä.
”Ilmastoahdistus, kadonnut yhtenäiskulttuuri, korona, somesta tulevat täydellisyyden vaatimukset”, listaa Pirkola mahdollisia syitä.
Potkaise, jos keulii
Sote-alalla työskentelevien ei liene vaikea keksiä, miksi työ kuormittaa ja jopa masentaa. Korona, työvoimapula, sote-uudistus, palkka – siinä syitä noin ensi alkuun.
Toisaalta jaksamista tukee työn mielekkyys, jota tuntee varsin moni. Peräti 71 prosenttia sote-alan työntekijöistä kokee työn mielekkääksi. Lukema on Työterveyslaitoksen tuoreesta Henkilöstön hyvinvointitutkimuksesta. Lähijohtaminen saa kehuja, ja yhteistyön sujuminen saa jopa paremmat arvosanat kuin ennen koronaa.
Mutta miten Vivin 50-vuotisreissu meni?
Hän ehti käydä perheineen Kanarialla täpärästi juuri ennen kuin korona sulki Suomen. Aina iltaisin syötiin yhdessä ja sen päälle pelattiin biljardia tai minigolfia. Synttärilahjaksi hän sai kamelisafarin dyyneillä. ”Yksi hauskimmista viikoista ikinä”, hän sanoo.
Kivoja juttuja hän yrittää jatkaa myös arjessa. ”Olen sopinut parin hyvän ystävän kanssa, että he potkaisevat, jos minulla lähtee töissä keulimaan.”
Alkavan ylikuormituksen merkkejä
Unohtelet entistä useammin pieniä käytännön asioita.
Et jaksa lukea lehtiä tai avata postia.
Tunnet olevasi urakkatyössä (vaikka et oikeasti ole).
Et saa asioita tehdyksi ajoissa tai kunnolla.
Sinulla ei riitä voimia muuhun kuin työhön.
Mikään ei kiinnosta, innosta tai tuota iloa.
Et jaksa olla aktiivinen ihmissuhteissa.
Heräilet öisin ja sinun on vaikea nukahtaa uudelleen.
Töihin lähteminen tuntuu jatkuvasti vastenmieliseltä.
Mielenterveystalo
Työantajalla velvollisuus arvioida riskit
Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan arvioimaan työn terveys- ja turvallisuusriskit.
Esihenkilön tulee käydä alaistensa kanssa säännöllisesti henkilökohtainen kehityskeskustelu.
Organisaatiossa pitää olla varhaisen tuen toimintamalli, johon on koottu hälytysmerkit ja toimenpiteet työkykyä uhkaavissa tilanteissa.
Työpaikan eri toimijat (esihenkilöt, työntekijät, henkilöstöhallinto, työsuojelu, työterveyshuolto) tekevät yhteistyötä henkisen hyvinvoinnin ja työkyvyn edistämiseksi.
