Heidi Ruonavaara on viihtynyt Kemin uimahallissa pienestä pitäen, ensin aktiivisena treenaajana ja nykyään valmentajana. Kuvat: Tuomo Ylinärä ja Heidi Ruonavaaran kotialbumi

Heidi opiskeli hoitajaksi kotikaupungissaan: ”Vasta silloin huomasin Kemin haalarikansan”

Heidi Ruonavaara löysi kotikaupungistaan yllättäviä ja virkistäviä piirteitä, kun ryhtyi opiskelemaan siellä sairaanhoitajaksi. Samalla hän muuttui ihmisenä rohkeammaksi.

Vanhempieni mukaan olen ollut kiltti ja helppo lapsi. Kun pääsin kolmevuotiaana isäni mukana uimahalliin, sydämeni jäi sinne. Satuin näkemään muut lapset uimakoulussa polskimassa ja pian liityin heidän joukkoonsa.

Harrastin uintia aktiivisesti lukio­ikäiseksi asti Kemin Työväen Uimareissa. Kilpailuhenkisenä treenasin mielelläni ja etenin ikäisissäni valtakunnan tasolla kymmenen parhaan joukkoon. Kemin uimahalli piti minut murkkuvuosina pois pahoilta teiltä, ja hyvä niin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Lukiossa oli selvää, että tahdoin opiskelemaan liikuntatieteitä Jyväskylän yliopistoon, mutta välivuosihan siitä tuli, kun en sinne päässyt. Tein töitä kaupan alalla ja päätin hakea Poliisiammattikorkeakouluun.

Olin vihainen ja pettynyt, kun sairastuin kuntokokeen aikaan enkä pystynyt parhaimpaani. Oli kuitenkin onni, että tutustuin pääsykokeissa alanvaihtoa suunnittelevaan ensihoitajaan. Hän uumoili, että sopisin hoitoalalle.

Otin kannustuksesta vaarin. Hain ja pääsin Lapin ammattikorkeakouluun, kotikaupunkiini Kemiin. Vähän synkeänä ennakoin, että näkisin siellä vain tuttuja naamoja. Toisin kävi.

Kemi alkoi näyttää opiskelijan näkövinkkelistä ihan erilaiselta. Aiemmin en ollut havainnut siellä haalarikansaa. Nyt katse poimi vertaisia sieltä täältä. Sitäkään en tiennyt, että entuudestaan tutussa kuppilassa järjestettiin opiskelijoille bingoa ja tietovisailuja.

Heittäydyin opiskelijamaailman imuun, liityin Tehyn opiskelijajärjestöön ja ammattikorkeakoulun opiskelijakuntaan, jossa otin vastaan liikuntavastaavan pestin.

Huomaamattani kehityin aiempaa aktiivisemmaksi, aloitteellisemmaksi ja rohkeammaksi ihmiseksi. Tulinkin vastanneeksi myöntävästi, kun opiskelijakollegani pyysi minua kanssaan vaihtoon Portugalin Lissaboniin. Siellä teimme reilun kolme kuukautta kestäneen harjoittelun vanhainkodissa ja syöpäsairaalassa vuonna 2018.

Tulimme mielellämme kotiin, sillä loppuvuodesta Lissabonin yöt ja ilman lämmitysjärjestelmää oleva asunto muuttuivat yllättävän kylmiksi. Matkaan olimme lähteneet elokuussa kesähepenissämme!

Kun valmistuin vuonna 2019, minulla oli palkkatyö odottamassa opintojeni aikaisessa harjoittelupaikassa, Länsi-Pohjan keskussairaalan akuuttiklinikalla.

Olen viihtynyt työssä, jossa jokainen vuoro on erilainen. Ilo ja palkinto tulevat siitä, kun voi helpottaa ja parantaa edes piirun verran potilaan kuntoa. Potilaalta hoitaja saa usein myös vilpittömän kiitoksen.

Työpaikallamme henkilöstö suunnittelee jo pitkälti itse yövuoronsa, mutta ilta- ja aamuvuorot tulevat esimiehen koneelta. Itse teen eniten ilta- ja yövuoroja. Tulevaisuudessa haluaisin pätevöityä hoidon tarpeen ja kiirellisyyden arviointiin eli päästä oman lääkärimme pitämään triage-koulutukseen.

Olen yhä tyytyväinen kemiläinen, ja viihdyn edelleen uimahallilla. Siellä valmennan 4–6-vuotiaita aina lauantaiaamupäivisin, jos vain saan soviteltua työvuoroni.

Poikakaverini työskentelee teho-osastolla, joten osaamme arvostaa sitä, jos saamme yhteisen vapaapäivän ja pääsemme lenkkeilemään Repe-koiramme kanssa Meri-Lapin kauniisiin maisemiin.

Tänne aiomme jäädä, omakotitalosta haaveillen.”

Heidi vuonna 2009

 

Heidi Ruonavaara

24-vuotias sairaanhoitaja Mehiläisen pyörittämällä Länsi-Pohjan keskussairaalan akuuttiklinikalla.

Jos en työskentelisi hoitoalalla, olisin kokoaikainen uintivalmentaja.

Teksti Erja Taura-Jokinen

Lue lisää:

Psykiatrinen sairaanhoitaja tahtoo ravistella mieskuvaa - somessa hän jäljittelee Lady Gagaa ja Tarja Halosta

 

Mainos
Mainos