Merkittävin motivaattorini oli kuitenkin se, että hoitoalan opintoja saattoi suorittaa Seinäjoella, minne olin seurustelun myötä sitoutunut.
Harjoittelujaksoista en juuri pitänyt, sillä tunsin olevani taakkana kiireisille ammattilaisille. Vaikeasti muistisairaiden hoivayksikköön päädyin kesätöihin isosiskoni vinkistä.
Epävarmuuden hiki valui selkääni pitkin / kun ekaa kertaa ajoin juron miespotilaan parran.
Käärin rullia märkiin hopeahiuksiin /
vaihdoin vaippaa ja huomasin, että nyt sataa kengille.
Syötin ruokaa sellaiselle, joka piti suunsa kiinni kuin teiniajan päiväkirja /
väistin minua kohti raapivia kynsiä ja heiluvia nyrkkejä.
Jäin muistisairaiden hoivayksikköön vielä muutamaksi kuukaudeksi valmistuttuani jouluna 2010. Sen jälkeen olen työskennellyt monessa paikassa: terveyskeskuksessa, keskussairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien sekä keuhkosairauksien poliklinikoilla, ohjaajana turvakodissa, tutkimushoitajana sekä kouluttajana mielenterveystyössä ja lähihoitajien ammattiopinnoissa.
Nyt teen asiakaspalvelupainotteista työtä neljänä arkipäivänä viikossa SPR:n Veripalvelussa. En ihmettele, että työpaikkani on menestynyt Parhaat työpaikat 2020 -listauksissa. Me työntekijät nautimme liikunta-, lounas- ja kulttuurieduista, ja keväällä saimme 50 euron lahjakortin kiitoksena korona-ajan panoksestamme.
Muuna aikana teen kliinisen asiantuntijan yamk-tutkintoa, josta uupuu vain lopputyö. Tutkin, mitä milleniaalisukupolveen kuuluvat sairaanhoitajat odottavat työelämältä.
Aihe on läheinen, sillä en ole löytänyt työtä, jonka kokisin kokonaan omakseni. Se lienee osasyy sairauslomillekin johtaneeseen uupumukseeni. Tiedostamattani olen aiheuttanut sitä myös itse hakeutumalla alinomaa uusiin haastaviin tehtäviin sekä työ- että vapaa-ajallani. Paineet kehittymisestä ovat tehneet elämästä suorittamista.
Onneksi vierelläni elää nykyisin viisas ja lempeä mies, joka muistuttelee minua tämän tästä puntaroimaan, millä tavoin on terveellistä täyttää kalenteriaan.
Kuluva vuosi on ollut hyvin erilainen aiempiin verrattuna. Olen raivannut tilaa levolle, olemiselle ja yin-joogalle sekä aloittanut psykoterapian. Yritän sietää sitä, etten vielä tiedä, mikä minusta tulee isona.
Odotan uteliaana, mihin tieni tekstintekijänä vie. Kurikkalainen pienkustantamo julkaisi esikoisrunoteokseni keväällä 2018.
Kun mieleeni tulee puhutteleva lause tai riimi, kirjoitan sen puhelimeeni muistiin. Myöhemmin palaan näihin aihioihin ja ryhdyn tekstin tekoon.”
Helin runoja Instagramissa @heskanrunoja ja Facebookissa Heskan runoja – Pirtelöä ja pohjasakkaa.
Heli Kataja
32-vuotias sairaanhoitaja Seinäjoelta.
Jos en työskentelisi hoitoalalla, olisin äidinkielen opettaja.
Teksti Erja Taura-Jokinen
Heli ei unohda jouluja, jotka vietti muistisairaita hoitaessa:
Riisipuuroon ei tohdittu laittaa mantelia
ettei menisi keneltäkään väärään kurkkuun
tai tulisi anafylaktista reaktiota.
Tähtitortuissa oli puuterilunta
suuri muovikuusi päiväsalin nurkassa kimaltamassa
piparkakku-ukoilla vielä kaikki raajat tallella.
Lahjojen jakoa oli mietitty monta päivää
ettei kukaan jäisi ilman
että jokainen saisi jotakin.
Jouluaaton tunnelmaa radiosta käsin
osa hymisee joululauluissa mukana
joku osaa vielä kaikki sanat.
On syömisen riemua
ilon kyyneleitä
ujouttakin, kun joulupukki astuu huoneeseen.
Tästä näytelmästä pitävät kaikki:
ollaan hetken aikaa
kaikesta laitosmaisuudesta
ihanan kaukana.