Koristeiden kimalteessa. Heli Kataja on nauttinut pienestä pitäen joulun tunnelmasta. Kuva: Antti Ekola

Heli purkaa urakriisiään runoihin: ”Kirjoittamalla ymmärrän itseäni”

Sairaanhoitaja Heli Kataja purkaa rajua urakriisiään runoihin, psykoterapiaan ja yamk-tutkintonsa lopputyöhön.

Auto sut elämän kolhuista säästi, kun se sun päältäsi päästi.

"Kirjoitin tämän säkeen 7-vuotiaana, kun näin rakkaan Jesse-kissani jäävän nelipyöräisen alle. Purin tunteitani riimeiksi ja sanaketjuiksi. Teen sitä edelleen. Kirjoittaminen on tapani havainnoida ja ymmärtää itseäni sekä ympäröivää maailmaa. Sanavarastoni pääsi kehittymään kuin varkain, sillä vanhempani lukivat meille lapsille ja kannustivat kirjaston käyttöön.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Mummuni asui vanhuudenpäivänsä pihapiirin tuntumassa rintamamiestalossa. Sen yläkerrassa asui ensin isosiskoni, sitten minä. Opimme avustamaan pesuissa, insuliinin mittauksissa ja pistämisissä. Ehkä se antoi potkun ammatinvalintaan. Tiesin, että töitä riittäisi. Isosiskonikin valmistui lähihoitajaksi.

Merkittävin motivaattorini oli kuitenkin se, että hoitoalan opintoja saattoi suorittaa Seinäjoella, minne olin seurustelun myötä sitoutunut.

Harjoittelujaksoista en juuri pitänyt, sillä tunsin olevani taakkana kiireisille ammattilaisille. Vaikeasti muistisairaiden hoivayksikköön päädyin kesätöihin isosiskoni vinkistä.

Epävarmuuden hiki valui selkääni pitkin / kun ekaa kertaa ajoin juron miespotilaan parran.

Käärin rullia märkiin hopeahiuksiin /

vaihdoin vaippaa ja huomasin, että nyt sataa kengille.

Syötin ruokaa sellaiselle, joka piti suunsa kiinni kuin teiniajan päiväkirja /

väistin minua kohti raapivia kynsiä ja heiluvia nyrkkejä.

Jäin muistisairaiden hoivayksikköön vielä muutamaksi kuukaudeksi valmistuttuani jouluna 2010. Sen jälkeen olen työskennellyt monessa paikassa: terveyskeskuksessa, keskussairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien sekä keuhkosairauksien poliklinikoilla, ohjaajana turvakodissa, tutkimushoitajana sekä kouluttajana mielenterveystyössä ja lähihoitajien ammattiopinnoissa.

Nyt teen asiakaspalvelupainotteista työtä neljänä arkipäivänä viikossa SPR:n Veripalvelussa. En ihmettele, että työpaikkani on menestynyt Parhaat työpaikat 2020 -listauksissa. Me työntekijät nautimme liikunta-, lounas- ja kulttuurieduista, ja keväällä saimme 50 euron lahjakortin kiitoksena korona-ajan panoksestamme.

Muuna aikana teen kliinisen asiantuntijan yamk-tutkintoa, josta uupuu vain lopputyö. Tutkin, mitä milleniaalisukupolveen kuuluvat sairaanhoitajat odottavat työelämältä.

Aihe on läheinen, sillä en ole löytänyt työtä, jonka kokisin kokonaan omakseni. Se lienee osasyy sairauslomillekin johtaneeseen uupumukseeni. Tiedostamattani olen aiheuttanut sitä myös itse hakeutumalla alinomaa uusiin haastaviin tehtäviin sekä työ- että vapaa-ajallani. Paineet kehittymisestä ovat tehneet elämästä suorittamista.

Onneksi vierelläni elää nykyisin viisas ja lempeä mies, joka muistuttelee minua tämän tästä puntaroimaan, millä tavoin on terveellistä täyttää kalenteriaan.

Kuluva vuosi on ollut hyvin erilainen aiempiin verrattuna. Olen raivannut tilaa levolle, olemiselle ja yin-joogalle sekä aloittanut psykoterapian. Yritän sietää sitä, etten vielä tiedä, mikä minusta tulee isona.

Odotan uteliaana, mihin tieni tekstintekijänä vie. Kurikkalainen pienkustantamo julkaisi esikoisrunoteokseni keväällä 2018.

Kun mieleeni tulee puhutteleva lause tai riimi, kirjoitan sen puhelimeeni muistiin. Myöhemmin palaan näihin aihioihin ja ryhdyn tekstin tekoon.”

Helin runoja Instagramissa @heskanrunoja ja Facebookissa Heskan runoja – Pirtelöä ja pohjasakkaa.

Heli vuonna 1990.

 

Heli Kataja

32-vuotias sairaanhoitaja Seinäjoelta.

Jos en työskentelisi hoitoalalla, olisin äidinkielen opettaja.

Teksti Erja Taura-Jokinen

 

Heli ei unohda jouluja, jotka vietti muistisairaita hoitaessa:

Riisipuuroon ei tohdittu laittaa mantelia

ettei menisi keneltäkään väärään kurkkuun

tai tulisi anafylaktista reaktiota.

Tähtitortuissa oli puuterilunta

suuri muovikuusi päiväsalin nurkassa kimaltamassa

piparkakku-ukoilla vielä kaikki raajat tallella.

Lahjojen jakoa oli mietitty monta päivää

ettei kukaan jäisi ilman

että jokainen saisi jotakin.

Jouluaaton tunnelmaa radiosta käsin

osa hymisee joululauluissa mukana

joku osaa vielä kaikki sanat.

On syömisen riemua

ilon kyyneleitä

ujouttakin, kun joulupukki astuu huoneeseen.

Tästä näytelmästä pitävät kaikki:

ollaan hetken aikaa

kaikesta laitosmaisuudesta

ihanan kaukana.

Mainos
Mainos