Alva Forsius syntyi Åbyn kartanon tyttäreksi Porvooseen toukokuussa 1866. Hän kasvoi suuressa perheessä. Lapsia oli kaksitoista ja Alva oli katraan toiseksi vanhin. Kartanossa riitti elämää, sillä perheen lisäksi siellä asui myös sukulaisia ja kymmeniä palkollisia.
Elettiin aikaa, jolloin yhteiskunta muuttui nopeasti. Jyrkimmät puhujat vertasivat naisten asemaa Suomessa orjuuteen. Lainsäädäntö olikin Euroopan vanhakantaisin. Naiset saivat täysivaltaisuuden vasta muutamaa vuotta ennen Alvan syntymää. Sitä ennen he olivat olleet miehen holhouksen alla. Nyt naimaton 25-vuotias nainen oli täysivaltainen, ellei hän nimenomaan halunnut pysyä miespuolisen sukulaisensa holhottavana. Samaan aikaan tunnustettiin keisarillisella asetuksella tyttären oikeus päättää itse avioliitostaan.
Avioliitossa miehellä oli oikeus vaimon palkkaan ja jollei avioehtoa ollut, myös omaisuuteen. Vaimon asema pysyi tällaisena vuoteen 1930.
Koska naimattomat naiset saivat mahdollisuuden elättää itsensä, heille piti saada ammatteja. Niitä löytyi sosiaalialoilta: katsottiin, että naiset olivat hyviä kasvattajia ja opettajia. Alvan nuoruudessa taisteltiin tyttöjen oikeudesta päästä yliopistoon. Ovet naisille aukenivat vuonna 1901.
Alva opiskeli Helsingissä käsityönopettajaksi ja opetti sen jälkeen ompelukoneen käyttöä Porvoossa. Häntä kiinnosti kuitenkin sosiaalinen avustustyö ja hengellisyys. Alva lähti puoleksi vuodeksi Englantiin saamaan oppia Pelastusarmeijaan ja oli mukana tuomassa sen toimintaa Suomeen.
Alva opiskeli toisen ammatin Helsingissä: hänestä tuli kätilö. Pian sen jälkeen 33-vuotiaana hän avasi oman synnytyslaitoksen. Hän sai toimiluvan Helsingin piirilääkäriltä, kokeeksi. Ennakkoluuloja ja vastustusta riitti. Kaupungin rahatoimikamari piti ajatusta epärealistisena: kuka nyt perustaisi yksin sairaalan?
Alva otti potilaita vastaan kotonaan sekä Porvoon kaupungissa että Åbyn kartanossa. Hänellä oli jopa puhelin. Alva suoritti myös ”koneellisen lapsenpäästöopin”. Se tarkoitti synnytyspihtien käyttöä.
Kätilönä Alva näki köyhien raskaana olevien surkeat olot sekä kouluttamattomien auttajien aiheuttamat vahingot. Hän halusi tarjota turvalliset olot etenkin köyhille synnyttäjille.
Lapsenmurhat olivat tyypillisiä 1800-luvun naisten rikoksia. Nykyään lähes puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella, mutta tuolloin häpeä aviottomasta lapsesta saattoi ajaa äärimmäisiin tekoihin. Lapsi saattoi myös syntyä kuolleena, sillä usein synnyttämään mentiin yksin piiloon. Keisarillisella kirjelmällä oli vuonna 1859 kiinnitetty lääkintökollegion huomio lapsenmurhien määrään ja käsketty paneutua niiden syihin.
Varattomille synnyttäjille perustettiin paikkoja lääninsairaaloihin. Koulutettuja kätilöitä palkattiin hoitamaan varattomia synnyttäjiä. Valtiopäivät antoi asetuksen pienten synnytyslaitosten perustamisesta varattomille.
Alvan sairaalassa oli kolme siistiä huonetta. Viidestä sängystä kaksi oli maksaville potilaille ja kolme oli ilmaispaikkoja. Potilas sai täyden ylläpidon, kahvia kahdesti päivässä, vaatteet sekä lääkärin hoidon. Tulijalla piti olla puhdas vaatekerta itselleen ja lapselle, jotta he pääsivät lähtemään siisteinä.
Ensimmäisenä vuonna laitoksessa hoidettiin 82 äitiä, joista vain yksi sai puoskarin jäljiltä tulleena lapsivuodekuumeen. Pian tarvittiin lisää tilaa. Uuden laitoksen suunnitteli Suomen ellei peräti Euroopan ensimmäinen naisarkkitehti Signe Hornborg. Uudessa laitoksessa oli 12 potilaspaikkaa, joista vapaavuoteita oli viisi. Alva haki palvelukseensa kunnollista ja kelvollista palvelijatarta sekä tervettä ja vahvaa nuorempaa kätilöä.
