Alva Forsius ja hänen kasvattityttärensä Anna-Sofie. Kuva: Porvoon museo

Historian suurnaisia: Neuvolan esiäiti

Alva Forsius toimi kätilönä aikana, jolloin lapsenmurhat olivat tyypillisiä naisten rikoksia. Kartanon tyttärestä kasvoi naimattomien äitien ja heidän lastensa auttaja.

Alva Forsius syntyi Åbyn kartanon tyttäreksi Porvooseen toukokuussa 1866. Hän kasvoi suuressa perheessä. Lapsia oli kaksitoista ja Alva oli katraan toiseksi vanhin. Kartanossa riitti elämää, sillä perheen lisäksi siellä asui myös sukulaisia ja kymmeniä palkollisia.
Elettiin aikaa, jolloin yhteiskunta muuttui nopeasti. Jyrkimmät puhujat vertasivat naisten asemaa Suomessa orjuuteen. Lainsäädäntö olikin Euroopan vanhakantaisin. Naiset saivat täysivaltaisuuden vasta muutamaa vuotta ennen Alvan syntymää. Sitä ennen he olivat olleet miehen holhouksen alla. Nyt naimaton 25-vuotias nainen oli täysivaltainen, ellei hän nimenomaan halunnut pysyä miespuolisen sukulaisensa holhottavana. Samaan aikaan tunnustettiin keisarillisella asetuksella tyttären oikeus päättää itse avioliitostaan.
Avioliitossa miehellä oli oikeus vaimon palkkaan ja jollei avioehtoa ollut, myös omaisuuteen. Vaimon asema pysyi tällaisena vuoteen 1930.

Koska naimattomat naiset saivat mahdollisuuden elättää itsensä, heille piti saada ammatteja. Niitä löytyi sosiaalialoilta: katsottiin, että naiset olivat hyviä kasvattajia ja opettajia. Alvan nuoruudessa taisteltiin tyttöjen oikeudesta päästä yliopistoon. Ovet naisille aukenivat vuonna 1901.
Alva opiskeli Helsingissä käsityön­opet­tajaksi ja opetti sen jälkeen ompelukoneen käyttöä Porvoossa. Häntä kiinnosti kuitenkin sosiaalinen avustustyö ja hengellisyys. Alva lähti puoleksi vuodeksi Englantiin saamaan oppia Pelastusarmeijaan ja oli mukana tuomassa sen toimintaa Suomeen.
Alva opiskeli toisen ammatin Helsingissä: hänestä tuli kätilö. Pian sen jälkeen 33-vuotiaana hän avasi oman synnytyslaitoksen. Hän sai toimiluvan Helsingin piirilääkäriltä, kokeeksi. Ennakkoluuloja ja vastustusta riitti. Kaupungin rahatoimikamari piti ajatusta epärealistisena: kuka nyt perustaisi yksin sairaalan?
Alva otti potilaita vastaan kotonaan sekä Porvoon kaupungissa että Åbyn kartanossa. Hänellä oli jopa puhelin. Alva suoritti myös ”koneellisen lapsenpäästöopin”. Se tarkoitti synnytyspihtien käyttöä.
Kätilönä Alva näki köyhien raskaana olevien surkeat olot sekä kouluttamattomien auttajien aiheuttamat vahingot. Hän halusi tarjota turvalliset olot etenkin köyhille synnyttäjille.

Lapsenmurhat olivat tyypillisiä 1800-luvun naisten rikoksia. Nykyään lähes puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella, mutta tuolloin häpeä aviottomasta lapsesta saattoi ajaa äärimmäisiin tekoihin. Lapsi saattoi myös syntyä kuolleena, sillä usein synnyttämään mentiin yksin piiloon. Keisarillisella kirjelmällä oli vuonna 1859 kiinnitetty lääkintökollegion huomio lapsenmurhien määrään ja käsketty paneutua niiden syihin.
Varattomille synnyttäjille perustettiin paikkoja lääninsairaaloihin. Koulutettuja kätilöitä palkattiin hoitamaan varattomia synnyttäjiä. Valtiopäivät antoi asetuksen pienten synnytyslaitosten perustamisesta varattomille.
Alvan sairaalassa oli kolme siistiä huonetta. Viidestä sängystä kaksi oli maksaville potilaille ja kolme oli ilmaispaikkoja. Potilas sai täyden ylläpidon, kahvia kahdesti päivässä, vaatteet sekä lääkärin hoidon. Tulijalla piti olla puhdas vaatekerta itselleen ja lapselle, jotta he pääsivät lähtemään siisteinä.
Ensimmäisenä vuonna laitoksessa hoidettiin 82 äitiä, joista vain yksi sai puoskarin jäljiltä tulleena lapsivuode­kuumeen. Pian tarvittiin lisää tilaa. Uuden laitoksen suunnitteli Suomen ellei peräti Euroopan ensimmäinen naisarkkitehti Signe Hornborg. Uudessa laitoksessa oli 12 potilaspaikkaa, joista vapaavuoteita oli viisi. Alva haki palvelukseensa kunnollista ja kelvollista palvelijatarta sekä tervettä ja vahvaa nuorempaa kätilöä.

Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan suurta. Noin 15 prosenttia lapsista menehtyi pienenä. Syynä oli huono hygienia ja tarttuvat taudit. Aviottomien lasten äideillä ei välttämättä ollut haluja hoitaa pientä parhaalla mahdollisella tavalla. Alva joutui välittämään lapsia kasvatettavaksi. Hän itse otti kolme tytärtä: Anna-Sofien, Martan ja Evan.
Alva tyttärineen asui laitosta vastapäätä. Kodin ja laitoksen välillä oli lanka. Hädän hetkellä lankaa kiskottiin, jolloin kello kilisi Alvan kotona ja johtaja riensi paikalle.
Varsinkin alkuvuosina synnytyslaitokselle haettiin hoitoon kipeävatsaisia, huonokuntoisia pienokaisia. Hoitoon otettiin myös väsyneitä ja ylirasittuneita äitejä vauvoineen. Lähtiessään he saivat steriloituja pulloja ja kirjalliset maito­seoksen ohjeet vauvoilleen.

Kun Alva oli johtanut synnytyslaitosta kymmenen vuotta, hän oli valmis uuteen. Hän halusi perustaa yksinäisille äideille ja heidän lapsilleen kodin. Alva teki tutustumis- ja opintomatkan pohjoismaisiin äiti-lapsikoteihin kesällä 1912. Hän pääsi käymään isoissa sairaaloissa ja synnytyslaitoksissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ja oli vaikuttunut näkemästään.
Alva rakennutti suuren hirsitalon, mutta joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Talon hirret saatiin lopulta kokoon lahjoituksina. Kun isännät tulivat hakemaan synnytyslaitokselta poikavauvaansa, he saivat tuoda lahjaksi kaksi hirttä – tyttö­vauvasta riitti yksi. Hankkeen vei loppuun Pelastusarmeija. Suomen ensimmäinen äiti-lapsikoti, Solhem, avattiin 1914.
Solhemissa sai oleskella synnytyksen jälkeen puoli vuotta. Äitejä opastettiin lapsenhoidossa ja autettiin hankkimaan ammatti. Koti toimi vuoteen 1957 asti.
Alvan viimeinen hanke oli sivistyneiden naisten vanhainkoti. Hän oli siihen aikaan itsekin jo iäkäs, lähes 60. Hän kuoli 69-vuotiaana vuonna 1935.

Lähteet: Dosentti Anneli Mäkelä-Alitalo: Alva Forsius 150 vuotta. Esitelmä Porvoon kansalaisopistossa 15.3.2016.

Maijaliisa Dieckmann: Äitejä ja äitien lapsia - Alva Forsiuksen tarina. Lukutoukka 2016.

Paula Vuorenniemi: Kätilö Alva Forsius, sähköinen teosluettelo, Metropolia amk, opinnäytetyö 2015.

Alva Forsiuksella on Porvoossa muistoyhdistys.

Tehy-lehti osallistuu Suomen juhlavuoteen liittyvään 100 tasa-arvotekoa -kampanjaan tällä historiasarjalla.

Korjattu 29.6.2017 kello 10.20 virheet, jotka koskivat Alvan opiskelukaupunkia ja koneellisen lapsenpäästöopin sisältöä.