Artisti ja hoitaja. Työkavereille Saara Tallqvist on se laulava hoitaja, jonka keikoillakin käydään. ”Lahdessa on tiivis musiikkiyhteisö”, kehuu Saara. Kuvat: Lauri Rotko

Indie-artisti Saara Tallqvist teki levyn raskaasta aiheesta: ”Nyt tiedän, mitä tarvitsee kestää ja mitä ei”

Saara Tallqvist eli nuorena väkivaltaisessa parisuhteessa. Hän on käsitellyt raskasta elämänvaihettaan tekemällä musiikkia. Työssään psykiatrisena sairaanhoitajana hän kysyy parisuhdeväkivaltaa kokeneilta: kenelle läheiselle voit asiasta kertoa?

Saara Tallqvist, 28, tiesi, että jonakin päivänä hän haluaa tehdä musiikkia raskaasta ja henkilökohtaisesta aiheesta.

Se päivä tuli, kun Saara oli tekemässä ensimmäistä levyään. Basisti tuli bändikämpälle biisiaihion kanssa, josta sanat puuttuivat vielä kokonaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

”Sain melodiasta fiiliksen, että tässä avataan isoja tunnelukkoja ja on tuotava raskas aihe esiin.”

Saara laulaa huutamisesta ja mustelmista, lasin sirujen keräämisestä, pelkoon heräämisestä. Ja viimein siitä, ettei ole valmis jäämään.

Et pääse pois, et valoa nää. Olet halpa, et ansaitse mitään. Oon kauhukuva pääsi sisällä, varjokuva peilissä”, uhkaa ­miesääni kappaleessa Varjokuva.

Tunnelma on pelottava, mutta lopulta toiveikas. Kappaletta tehdessään Saara palasi muistoissaan alle parikymppisenä kokemaansa suhteeseen, jossa oli väkivaltaa.

”Näen edelleen painajaisia siitä ajasta, vaikka tietoisesti en enää mieti niitä asioita. Jollakin tavalla ne muistot kulkevat silti aina mukana.”

 

Saara valitsi muskarissa soittimekseen harmonikan, koska ei halunnut mennä helpoimman kautta.

 

Valokuvassa Saara on ehkä 5-vuotiaana Jari Sillanpään keikalla. Äiti oli iskelmäfani. Perhe asui Kymenlaaksossa Virolahdella. Sillanpää oli ykkönen, mutta suosikkeihin kuului myös Arja Koriseva. Koriseva ääninäytteli intiaaniprinsessa Pocahontasia Disney-animaatiossa, mikä oli Saarasta kova juttu.

Saara kävi jo pikkutytöstä muskaria. Eräällä kerralla siellä kierrätettiin soittimia ja lapset tutkailivat, mikä voisi olla tulevaisuudessa se oma soitin. Saara valitsi harmonikan, koska siitä ei saanut heti selvää – hän ei halunnut mennä helpoimman kautta. Harmonikka oli hänen pääsoittimensa musiikkiopistossa.

Esiintymään hän tottui lapsesta saakka, oli kuoroa ja yksinlauluakin. Vaikka harmonikalla taittui – ja taittuu vieläkin – muun muassa kansanmusiikki, teininä hän kiinnostui rockista.

Omilleen Saara muutti 16-vuotiaana, mikä oli Virolahdella aika tavallista lukioon lähteville nuorille. Saara muutti Lahteen, jonne hänet houkutti musiikkilukio.

Aluksi väkivalta oli enemmän henkistä, lähinnä kontrollia tekemisistä.

”Poikaystävän päihdeongelma paheni ajan kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut lähteä suhteesta aiemmin, mutta olin niin sokissa. Olin siihen aikaan hyvin nuori, alussa vasta 17. Suhteessa meni vuosia. Oli vaikea päästää irti.”

Saara kuvailee eläneensä kuin sumussa. Hän ei kertonut väkivallasta siihen aikaan edes ystävilleen. Poikaystävä halusi rajoittaa esimerkiksi Saaran musiikin tekemistä.

”Minulla oli voimakas halu tuoda itseäni musiikillisesti esille. Kun toinen yritti pienentää persoonaani, oma mielenkiinnon kohde oli pelastus. Se auttoi lähtemään pois. Suhteen loppuvaiheessa aloin rikkoa kontrolloituja rajoja. Mietin, mitä pahimmillaan voisi käydä. Minulla oli pakosuunnitelma sen varalta, että tilanne menisi äärimmilleen.”

Usein juuri lähdön hetki väkivaltaisesta suhteesta on kaikkein vaarallisin. Saara kertoi viimein tilanteestaan perheelleen. He varmistivat, että muuttaminen sujui turvallisesti.

”Kun erosin, muutin asumaan yksin. Pääsin bändeihin ja keikoille. Tuntui, että kaikki on mahdollista! Siitä tunteesta halusin rakentaa ensimmäisen levyni, kunhan tapahtuneesta oli kulunut tarpeeksi aikaa ja asiat olivat mielessäni pureskeltuina. Jälkeenpäin olen puhunut parisuhdeväkivallasta avoimesti ystävieni kanssa ja myös bändini jäsenet tiesivät asiasta. Yksi kuulija kutsui levyä terapialevyksi ja sitä se vähän onkin.”

 

Voimaa musiikista. ”Kun toinen yritti pienentää persoonaani, oma mielenkiinnon kohde oli pelastus”, Saara sanoo.

 

Saara työskentelee psykiatrisena sairaanhoitajana Päijät-Hämeen keskussairaalan Akuutti24-päivystyksessä. Se tarkoittaa sitä, että vastaanotolle tulee tapauksia laidasta laitaan.

”Työ on mielekästä, mielenkiintoista, sopivan haastavaa. Vastaan voi tulla triagen kautta mitä vain.”

Saara arvioi tarvittaessa lääkärin kanssa, mitä tehdä ja millaista hoitoa potilas tarvitsee.

Jos Saara tapaa työssään väkivaltaisessa parisuhteessa elävän, hän kysyy tältä ensimmäiseksi, kenelle läheiselle asiasta voisi kertoa. Kenen luo voit mennä, jos pelkäät kotona? Saara myös korostaa, että väkivalta ei ole uhrin syy.

Väkivaltaisessa suhteessa elävää kehotetaan herkästi lähtemään suhteesta, mutta tilanne on harvoin niin yksinkertainen. Toista ei voi pakottaa, toisen puolesta ei voi tehdä päätöstä. Saara auttaa löytämään niitä voimaannuttavia asioita, jotka auttavat ihmistä saamaan elämänsä takaisin.

”Omien kokemusteni vuoksi tuntosarveni ovat tässä asiassa herkät.”

Potilaan tunteita sanoitetaan työssä paljon ääneen. Saara työskentelee jo työn puolesta paljon omienkin tunteiden kanssa. Se auttaa muusikkona tarttumaan vaikeisiin aiheisiin. Psykiatrialle hän päätyi, kun tykästyi siihen harjoittelussa.

”Hoitajan työ antaa yllättävän paljon artistin ammattiin. Loogista ajattelua ja sinnikkyyttä tarvitsee molemmissa. Me psykiatriassa olemme puhumisen ammattilaisia.”

Hoitoalan Saara valitsi, koska ajatteli, ettei musiikilla elä. Hän halusi vakaan työn ja tulon, ja hoitoala tuntui omalta. Saaran levy on omakustanne, mutta hän uskoo, että joskus rahavirta kääntyy. Tällä hetkellä sairaanhoitajana tienatut rahat tuppaavat hupenemaan musiikin tekemiseen. Levyn tekemiseen kului Saaralta 14  000 euroa.

”Toivon, että joskus saisin osan leivästäni musiikilla. Haluan tehdä lisää musiikkia ja odotan keikoille pääsemistä. Koronan takia niitä ei ole paljon ollut. Halusin silti julkaista levyn syksyllä, jotta kuulijat saavat tarttumapintaa.”

Suurin osa levyn kappaleista on Saaran säveltämiä ja sanoittamia.

Viime kevättalvena Saara esiintyi myös Talent-tv-ohjelmassa.

”Päivä oli tosi hauska. Esiintyminen jännitti yllättävän paljon, vaikka kuinka yritin järkeillä tunnetta pois.”

 

Oma bändi. Esiintymiset ovat Saaralle hienoja hetkiä – varsinkin, kun ympärillä on osaava porukka.

 

Saara kokee olevansa kupliva, hauska ja rento tyyppi. Kun hän eli väkivaltaisessa parisuhteessa, hän oli jotain muuta.

”Ystävät, joihin tutustuin sinä vaikeana aikana, sanovat, että olen nykyään aivan kuin eri ihminen. Mittaroin paljon sitä, miltä musta tuntuu. Olenko tyytyväinen ja onnellinen. Ymmärrän omat rajani ja sen, mitä tarvitsee kestää ja mitä ei.”

Saara rakastaa juhlia ja siitä kerrotaan bilekappaleessa Kaksi iltaa. Vaikka Askel vapauteen -nimen saanut ensilevy käsittelee vapautumista parisuhdeväkivallasta, levylle ja elämään mahtuu paljon muutakin.

”Joskus on ollut esiintymisen jälkeen ihania jatkoja, kun on oikein yhteishaippi päällä. Ei ole väliä, missä ollaan, kunhan ympärillä on oikeat ihmiset.”

Kaksi iltaa

Lue lisää:

Seurustelu muuttui painajaiseksi

Anne oli melkein valmis sairaanhoitaja - poikaystävä puukotti ja elämä meni uusiksi

Kontrolloiva kumppani saattaa valvoa kaikkea, mitä toinen tekee kännykällä

 

 

Mainos
Mainos