Seurustelu muuttui painajaiseksi

Ensihoitaja Heidi Holmavuo haluaa kertoa tarinansa, jotta muut tunnistaisivat henkisen parisuhdeväkivallan.

Kuvateksti
Itsetunnon kokoamisessa on töitä vaikean suhteen jälkeen, sanoo Heidi Holmavuo. Kuva Jari Lifländer.

Suhteen alku oli ihana, oikeastaan liiankin ihana. Mies näki tapailun eteen paljon vaivaa. Avasi ovet, kohteli kuin kultakimpaletta. Pian hän muutti tavaransa vaivihkaa Heidi Holmavuon asuntoon.

Hän alkoi puhua perheen perustamisesta ja talon ostamisesta.

Riidat alkoivat pienestä. Keittiön pöydällä oli kaksi lasia. Mies kysyi, kuka on käynyt. Hän vihjasi, että Heidi ehkä petti häntä.

Heidi huomasi istuvansa yhä useammin pihassa autossaan. Hän pakeni sinne, kun ei kestänyt miehen huutoa. Suuttuessaan mies saattoi paiskata silitysraudan tai hiustenkuivaajan seinään, mutta Heidiin hän ei koskenut. Suhde oli vuoristorataa: riitelyn välillä vietettiin laatuaikaa etelänlomalla tai kylpylässä.

 

Jos olisi tullut yksikin lyönti, olisin varmasti lähtenyt. Henkinen parisuhdeväkivalta oli minulle vieras termi.

Heidin ystävistä mies ei pitänyt, vaan puhui heistä pahaa.

­– Hän halusi sitoa minut itseensä ja eristää muista läheisistä. Kun kuulin tarpeeksi monta kertaa, että olet vaikea ja kukaan muu ei huoli sinua, aloin uskoa sen.

Parissa vuodessa suhteen ylä- ja alamäistä tuli arkea. Vaati voimaa, että Heidi sai itsensä irti.

Heidi yritti katkaista suhdetta monta kertaa ennen lopullista eroa. Kun Heidi löysi netistä tietoa henkisestä parisuhdeväkivallasta, hänestä tuntui, että hänen kotonaan oli ollut piilokamera. Niin tutuilta esimerkit kuulostivat.

Henkistä väkivaltaa on toisen mitätöinti, halventaminen ja solvaaminen. Myös tavaroiden rikkominen on henkistä väkivaltaa, vaikka sitä ei aina sellaiseksi mielletä.

Uhrin elinpiiri kaventuu vähitellen. Väkivallan kohde alkaa esimerkiksi muuttaa arkipäivän tekemisiään tai pukeutumistaan. Hän rajoittaa ystävien ja sukulaisten tapaamisia, jottei toinen osoittaisi mieltään.

Henkinen väkivalta voi liittyä rahankäyttöön: esimerkiksi lapsia kotona hoitava puoliso joutuu kerjäämään rahaa välttämättömiin menoihin tai toinen puoliso päättää isoista hankinnoista yksin. Myös uskonnon varjolla voi syyllistää, manipuloida tai alistaa.

Usein uhrit kokevat henkisen väkivallan fyysistä raskaammaksi. Fyysistä väkivaltaa edeltää lähes poikkeuksetta henkinen väkivalta.

­– Jos olisi tullut yksikin lyönti, olisin varmasti lähtenyt. Henkinen parisuhdeväkivalta oli minulle vieras termi. Kun luin aiheesta, tajusin, ettei suhteemme ole terve. Pelkäsin miestäni koko ajan enemmän. Henkinen väkivalta on tuomittavaa siinä missä fyysinenkin, Heidi toteaa.

Musiikki on kuulunut Heidin elämään aina. Eron jälkeen hän kirjoitti sanoituksen Pelon varjo. Se jäi vuosiksi koneen kovalevylle ennen kuin teksti päätyi oikealle säveltäjälle.

­– Olen natiaisesta asti ollut kiinnostunut musiikista. Halusin laulutunnille ja halusin pianon. Vanhemmat välillä jo sanoivat, ettei meistä kukaan ole ollut musikaalinen, että onko pakko, Heidi nauraa.

 

Vaikean suhteen jälkeen itsetunnon kokoamisessa oli töitä.

­– Muistan, miten onnellinen olin yksin omassa kodissani. Sain katsoa telkkarista mitä haluan. Jättää kengät miten vain. Ymmärsin, että tämä oli ainoa oikea tie. Toista ei voi muuttaa. Onneksi olen avoin ja positiivinen luonne. Se auttoi selviämään.

Tänä syksynä Heidi julkaisi omaelämäkerrallisen kirjan henkisestä väkivallasta. Moni on tunnistanut itsensä samankaltaisesta tilanteesta kuin Heidi. Hän on saanut monia pitkiä viestejä.

­– Myös naiset osaavat hallita henkisellä väkivallalla. Heillä saattaa vain olla erilaisia keinoja kuin miehillä kuten hankkiutuminen salaa raskaaksi.

Ensihoitajan työssään Heidi on käynyt ambulanssin takaosassa muutaman hyvän keskustelun parisuhdeväkivallasta. Ammattilaiset voisivat hänestä rohkeammin kysyä, miten kotona menee, koska kenenkään ei pitäisi pelätä kotonaan.

­– Tykkään työstäni. Se on hektistä ja antaa vastusta. Ikinä et voi olla valmis, mikä on kuluttavaakin. En usko, että ensihoidon kenttätyöstä tulee eläkevirkani.

 

Jos joudut miettimään, onko tämä normaalia, ota askel taaksepäin.

Viime syksyn Heidi oli virkavapaalla ensihoitajan työstään Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta, jotta saattoi keskittyä kirjoittamiseen ja kirjan markkinointiin.

Nykyään Heidi on tyytyväinen tasaiseen parisuhteeseensa. Hän haluaa puhua henkisestä väkivallasta, jotta muut huomaisivat ennusmerkit.

­– Kuuntele omaa intuitiotasi. Jos joudut miettimään, onko tämä normaalia, ota askel taaksepäin. Uskalla kysyä kaveriltasi, onko kaikki kunnossa, jos hän ei enää lähde yhteisiin menoihin tai vilkuilee tapaamisissa koko ajan kelloa.

Heidi on sinut menneisyytensä kanssa, mutta sanoo, että synkistely saa kohta riittää. Seuraavaksi on vuoro luoda jotain iloisempaa joko kirjoittamalla tai musiikin keinoin.

 

Heidi Holmavuo: Uskalla elää ­– Mielellään eteenpäin. Fitra 2016.

Väestöliitto: Tietoa parisuhteesta