Islantilainen ensihoitaja pelastaa tulen ja jään keskellä

Islantilainen Anton Ber Carrasco lähtee, kun kutsu käy. Hän on käynyt auttamassa myös Grönlannissa.

Ensihoitaja Anton Berg Carrasco avaa oven vapaaehtoisen pelastuspalvelun tiloihin Islannin toiseksi suurimman kaupungin Akureyrin keskustassa.

Ajoneuvohallissa seisoo lumiajoneuvoja, jollaisia ei Suomessa juuri nähdä: korkeita, suurilla pyörillä varustettuja autoja ja ajokkeja, jotka muistuttavat hiihtokeskuksissa käytettäviä rinnekoneita eli lumikissoja.

– Lumikissalla tai helikopterilla haetaan loukkaantunut potilas alas vaikeakulkuisimmista maastoista. Autoa taas käytetään helpommissa paikoissa, kertoo Anton.

Lumikissaan mahtuu pelastushenkilökunnan lisäksi kahdesta kolmeen potilasta, autoon yksi.

Sisempää ajoneuvohallista löytyy mönkijöitä, moottorikelkkoja ja peräkärryjä. Tuorein hankinta on perässä vedettävä, teltalla varustettu reki, jolla voidaan kuljettaa esimerkiksi hypotermiapotilas pois tunturista. Trailerin päällä seisoo tehokkailla moottoreilla varustettu kumivene.

Suuri osa ajoneuvohallin seinistä ja katosta on kiipeilyseinää treenaamista varten.

Anton Berg Carrasco tekee päivätyötä Akureyrin palo- ja pelastuslaitoksella. Siellä työ on normaalia ensihoitajan työtä ambulanssissa. Yksikkö vastaa myös ambulanssilennoista koko Islannin alueella sekä Grönlannissa ja Färsaarilla.

Kaikki aikuisvuotensa Anton on toiminut vapaaehtoisena pelastusmiehenä Súlur – Björkunarsveitin á Akureyrar -organisaatiossa. Sen vapaaehtoiset lähtevät maastoon, kun kutsu käy.

– Jos tapahtuu paha onnettomuus, tältä asemalta saadaan liikkeelle 40 henkeä. Lisäksi Akureyrin ympäristössä on seitsemisen pienempää tiimiä.

Harvaan asutussa maassa ei ole varaa pitää julkisin varoin koko maan kattavaa pelastusorganisaatiota.

Islannin pelastustoimi on järjestetty vapaaehtoisvoimin. Maan runsaasta 300 000 asukkaasta kaksi kolmasosaa asuu pääkaupunkiseudulla ja loput pienissä kylissä ympäri saaren rannikkoa. Harvaan asutussa maassa ei ole varaa pitää julkisin varoin koko maan kattavaa pelastusorganisaatiota. Siksi onnettomuuksien ja luonnonkatastrofien uhrien auttamiseen osallistuvat myös vapaaehtoiset.

Súlurin vastuualueeseen kuuluvat pohjoisen vuoristoalueet Eyjafjörður-vuonon itä- ja länsipuolella sekä Akureyrin eteläpuoliset tunturialueet jäätikköineen. Niistä tunnetuin on koko Euroopan suurin jäätikkö Vatnajökull. Lisäksi tiimi huolehtii pelastamisesta Eyjafjörður-vuonossa ja siitä pohjoiseen sijaitsevilla merialueilla.

Islannin rannikkoalueet ovat asutettuja, mutta sisämaa on silkkaa erämaata jäätikköineen ja suurine virtoineen. Pohjoisen maisemaa hallitsevat vuoret ja tunturit. Luonnonolosuhteet ovat arvaamattomat tulivuorineen, kuumine lähteineen, lumivyöryineen ja kovine lumimyrskyineen.

Kun Anton avaa varustekaappinsa oven Súlurin miehistötiloissa, sen takaa paljastuu köysivyyhtejä, valjaita, kypäriä, jäähakkuja ja haalareita sekä kuivamuonaa 24 tunniksi. Niitä saatetaan tarvita, kun lähdetään hakemaan loukkaantunutta maastosta.

Islannissa on myös hiekkamyrskyjä.

Yksinkertaisiin pelastustoimiin kuuluvat tieltä suistuneet autoilijat. Pulmana ovat muun muassa turistit, jotka eivät ole tottuneet ajamaan talviolosuhteissa, sorateillä tai hiekkamyrskyn sannoittamilla teillä – Islannissa on myös hiekkamyrskyjä, etenkin etelä- ja koillisosissa maata.

Turistien määrä on Islannissa kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti: vuonna 2015 Islantiin saapui ensi kerran yli miljoona matkailijaa, ja tänä vuonna lukeman veikataan nousevan kahteen miljoonaan.

Hinausapua tarvitsevat myös autoilijat – niin paikalliset kuin turistitkin – jotka ajavat talvisaikaan suljetuille teille. Osa teistä suljetaan talveksi kokonaan tai sääolosuhteista riippuen lyhyemmäksi ajaksi. Lumen lisäksi haittaa aiheuttaa muta.

Anton pelkää, että jatkossa linja-auto-onnettomuudet lisääntyvät, sillä etenkin kesäaikaan mutkaisilla vuoristoteillä ajaa suuret määrät busseja. Ne kuljettavat ihmisiä Akureyriin ankkuroituvilta risteilyaluksilta esimerkiksi Myvatn-järven alueelle. Tämä tarkoittaa 2 000–3 000 turistia pelkästään parilta kolmelta risteilyalukselta.

– Pidämme säännöllisin väliajoin harjoituksia, ja seuraavalla kerralla simuloimmekin juuri bussionnettomuuden. Paikallinen pelastushenkilöstö ei riitä isomman onnettomuuden sattuessa, vaan ambulansseja ja henkilökuntaa tarvitaan lähikaupungeista ja helikopteri Reykjavikista.

Monimutkaisempiakin tehtäviä riittää. Pelastustiimi saa autettavakseen loukkaantuneita moottorikelkkailijoita ja maastohiihtäjiä, jotka ovat lähteneet seikkailemaan latujen ulkopuolelle ilman opasta. Vuoristoisilla alueilla kulkee myös lammastilallisia ja metsästäjiä.

– Moottorikelkkailija saattaa ajaa huonossa näkyvyydessä päin kiveä tai pudota kelkkoineen lumilipan päältä tyhjyyteen.

Anton kertoo, että loukkaantuneen henkilön sijainti on yleensä tiedossa, sillä Islannissa matkapuhelimet toimivat jopa syrjäisimmillä tunturialueilla. Lisäksi tunturiin lähdetään harvoin yksin: retkikumppani voi välittää tiedon koordinaateista.

Paikallistamista suurempi ongelma on ihmisen kuljettaminen pois vuorilta tai tuntureilta. Joskus ainoa tapa on helikopteri.

Paikallistamista suurempi ongelma on ihmisen kuljettaminen pois vuorilta tai tuntureilta. Joskus ainoa tapa on helikopteri. Joskus apuun pitää kutsua vaikeisiin olosuhteisiin erikoistuneita vapaaehtoisia. He hakevat loukkaantuneen potilaan esimerkiksi rotkosta tai jäärailosta.

– Potilasta hoidettaessa on otettava huomioon ympärillä olevat riskitekijät, kuten lumivyöryvaara. Joskus joudumme kuljettamaan potilasta onnettomuuspaikalta satoja metrejä turvallisempaan paikkaan, johon helikopteri voi laskeutua.

Ensihoitajilla on lupa tehdä vain niitä toimenpiteitä, mitä normaalistikin. Jos on tarpeen tehdä tavallisesti lääkärille kuuluvia toimenpiteitä, lääkäriin tulee olla yhteydessä puhelimitse.

Akureyrin sairaalassa on tehohoitoyksikkö, jossa kyetään aloittamaan esimerkiksi sisäisten vuotojen hoito. Jos potilaalla on hyvin vakavia sisäisiä vammoja, hänet on siirrettävä ambulanssilennolla Reykjavikiin.

Hypotermia uhkaa tunturissa loukkaantunutta ihmistä.

– Käytämme potilaan lämpimänä pitämiseen usein kuplamuovia, koska se on veden- ja tuulenkestävää toisin kuin huovat.

Käytössä on myös tyhjiöpatjoja, erikoistelttoja ja erilaisia lisälämpöpakkauksia, jotka lämmittävät 2–24 tuntia.

Ongelma ei ole niinkään pakkanen, sillä Golf-virta pitää ilmaston melko leutona. Talvisin lämpötila on alimmillaan noin –10 astetta, yleensä nollan tuntumassa tai vähän plussalla. Suurin pulma on tuuli ja lumi, joskus yhdessä miltei läpitunkemattomana lumimyrskynä. Etenkin kevättalvella lumi saattaa olla hyvin vetistä.

Eyjafjallajökull purkautui Etelä-Islannissa vuonna 2010.

Kovin mitattu tuulennopeus Akureyrissä on 90 metriä sekunnissa. Tuolloin myrsky sinkosi sääaseman tunturin rinteeseen.

– 30–40 metriä sekunnissa on tavallinen tuulennopeus tunturissa. Kun siihen lisätään viisi astetta pakkasta, se tuntuu iholla pariltakymmeneltä pakkasasteelta.

Anton tuntee myös tulivuorenpurkaukset. Pelastustiimit ovat valmiita lähtemään Islannin kaikkiin kolkkiin, jos alueen omat voimavarat eivät riitä.

Näin kävi vuonna 2010, kun Euroopan  lentoliikenteenkin halvauttanut Eyjafjallajökull purkautui Etelä-Islannissa. Vapaaehtoiset tiimit avustivat tiesulkujen pystyttämisessä, ihmisten ja karjan evakuoinneissa sekä väliaikaisten majoituspaikkojen järjestämisessä.

– Ihmisiä pitää estää menemästä purkausalueille. Laavan lisäksi vaaraa aiheuttavat purkauksessa vapautuvat kaasut, esimerkiksi rikkidioksidi ja rikkivety. Hajuaistin turruttava rikkivety on hengenvaarallista.

Yhdessä suurimmista operaatioista pelastettiin lampaita.

Lumivyöryistä parhaiten Antonin mieleen on jäänyt vuoden 1996 vyöry Länsivuonoilla. Lumivyöry iski kahteen kylään ja jyräsi mennessään useita asuintaloja. Kuolleita oli toistakymmentä ja parikymmentä loukkaantui.

Silloin tällöin lumivyöryjen alta pelastetaan myös hiihtäjiä, retkeilijöitä ja moottorikelkkailijoita.

Súlur-tiimi on käynyt auttamassa myös jäätikköonnettomuuksissa Grönlannissa.

Pelastuspartiot eivät pelasta ainoastaan ihmisiä. Yhdessä Antonin suurimmista operaatioista pelastettiin lampaita.

Syyskuussa 2012 Pohjois-Islantiin iski yllättäen lumimyrsky. Lampaat laidunsivat vielä ylhäällä tunturissa. Meteorologit olivat varoittaneet myrskystä, mutta lammastilalliset eivät ehtineet kerätä kaikkia eläimiään ennen myräkkää.

– Keräsimme lampaita niin paljon kuin löysimme, mutta paljon jäi sille tielleen tunturiin.

Julkaistu Tehy-lehdessä 3/2017

Teksti ja kuvat Ulla Ojala