Kun Janiina Hill oli kaksivuotias, hän ihastui ikihyviksi turkkiin ja lääkärilaukkuun, jotka hän sai joululahjaksi. Kuvan toisinto lavastettiin nyt studiossa. Kuva: Harri Virta

Janiina Hill: Syöpä teki minusta eri ihmisen

Aggressiivinen rintasyöpä muutti Janiina Hillin työnkuvan, kehon ja elämänasenteen. Hän saa uudet rinnat kesäkuussa.

En keksinyt ylioppilaana, mitä haluaisin opiskella. Niin lähdin yleishyödylliseen talouskouluun. Sen jälkeen olin vuoden kouluavustajana tukea tarvitsevien nuorten luokassa. Se oli yllättävän rankka kokemus. Koululaisten arki oli muuttunut aiempaa kovemmaksi, päihteineen ja pillereineen.

Muistan äitinsä kanssa asuneen anorektikkotytön, jolla oli vaikeuksia uskaltautua kouluun. Joskus haimme hänet kotoa. Tyttö puhkesi kukkaan, kun hän rakastui vertaiseensa. Pari piti kauan yhtä, ja se teki kummallekin hyvää.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kouluavustajana tein sujuvaa yhteistyötä kouluterveydenhoitajan kanssa. Ehkä se vaikutti siihen, että hakeuduin hoitoalalle. Opiskelin sairaanhoitaja-terveydenhoitajaksi neljä vuotta, ensin Raumalla, sitten Porissa. Syy koulun vaihtoon löytyi miehestä, jonka kanssa myöhemmin avioiduin.

Harjoittelut olivat silmiä avaavia. Opettaja vei meidät tutustumaan terveyskeskuksen vuodeosaston arkeen. Se horjutti hetken aikaa varmuutta valitusta alasta.

Vahvistavimman kokemukseni sain kirurgian poliklinikalta. Arvonsa tunteva ylilääkäri oli leikkausvuorossa ja määräsi minut, harjoittelijan, laittamaan suojavarusteet ylle. Kohta olin kohdun poistossa – ja pääsin katsomaan, mitä oikeasti on ihmisen sisällä. Olin viikkokaupalla intoa piukassa!

Valmistuttuani olen työskennellyt osastotyössä Porin perusturvassa. Työ auttoi minua pysymään kasassa vuoden 2016 elokuussa, jolloin avioliittoni karahti karille. Sitä sulatellessa laihduin lähes parikymmentä kiloa.

Seuraavana vuonna minulla diagnosoitiin aggressiivinen rintasyöpä. Asia tuli ilmi papa-kokeen yhteydessä tehdyssä tutkimuksessa.

En olisi halunnut kertoa sairastumisestani tuolloin 4- ja 7-vuotiaille pojilleni, sillä he olivat hiljattain menettäneet rakkaan pappansa kahdessa viikossa vatsasyöpään. Tiesin, että lasten päässä sairaala, syöpä ja kuolema kuuluvat visusti yhteen.

Noudatin kuitenkin syöpäyhdistyksen asiantuntijan neuvoa kertoa asia suoraan.

”Säkin sitten kuolet”, totesi vanhempi pojistani. Teki kipeää olla kieltämättä sitä mahdollisuutta.

Pääsin viikon sisällä leikkaukseen, jossa minulta poistettiin toinen rinta. Menneinä vuosina HER2-onkogeenin monistuma tarkoitti varmaa kuolemaa, mutta onneksi siihen on nyt täsmälääke. Sain viimeisen injektion viime tammikuussa.

”Kunnes toisin todistetaan, tämä erä on voitettu”, sanoi onkologi lämpimästi.

Töihin palasin marraskuussa 2018. Ryhdyin tekemään nelituntista työpäivää uusissa tehtävissä, muun muassa uuden potilastietojärjestelmän parissa. Keva myönsi kuntoutustuen.

Kesäkuussa minulta poistetaan toinenkin rinta. Riski olisi ollut suuri, että syöpä leviää siihen. Samalla saan uudet rinnat. Ne olen halunnut, ovathan ne minulla alun perinkin olleet!

Parikymppisenä oli kivaa, kun pääsin Seiska-lehden Tähtitytöksi – meikattavaksi, kammattavaksi ja kuvattavaksi. Viime vuonna poseerasin Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjan kasvona vertaisystäväni kanssa. Pääsimme bailaamaan Tanssii tähtien kanssa -väen kanssa.

En tiedä, pystynkö palaamaan alkuperäiseen työnkuvaani. Tähän mennessä työnantajani on tehnyt kaikkensa järjestääkseen minulle vointia vastaavia tehtäviä. Olen siitä kiitollinen.

Viime vuosien elämänkoulu on ollut kova. Se on muuttanut minua suuresti. Enää en odota. Teen heti sen, mitä tahdon, jos vain voin.

 

Janiina kaksivuotiaana turkissa lääkärilaukun kera.

 

Janiina Hill

37-vuotias sairaanhoitaja-terveydenhoitaja Porista.

Jos en olisi hoitoalalla, olisin parturi-kampaaja tai eläintenhoitaja.

Teksti Erja Taura-Jokinen

Mainos
Mainos