Kalle Kause oli menossa kesällä 2009 töihin Harjavallan sairaalan psykiatrian osastolle. Työn aloituksesta kesäkuun alussa oli sovittu talvella suullisesti, ja Kalle odotti innolla töiden alkua.
Hän joutui kuitenkin leikkaukseen ja sai sairauslomaa kesäkuun loppuun asti, minkä hän ilmoitti työpaikalle.
Sairauslomalla hän soitti työpaikalle ja sai tietää, että työ alkaa iltavuorolla heinäkuun 3. päivä.
– Tämä sopi minulle hyvin, koska leikattu jalka ei ollut vielä täysin kunnossa.
Puhelua ei koskaan tullut.
Sitten alkoivat ongelmat. Osastonhoitaja lähetti maanantaina yllättäen tekstiviestin, jossa hän tiedusteli, onko Kalle tulossa töihin tiistaina. Kalle soitti takaisin selvittääkseen asian, koska töiden piti alkaa vasta perjantaina. Alkuviikko oli merkitty listaan vapaaksi.
Osastonhoitaja kertoi muuttaneensa työvuoroja niin, että ensimmäinen työpäivä olisi 30. kesäkuuta. Kalle vastasi, että hän ei ole vielä työkykyinen, joten aloittaisi työt mieluusti alkuperäisen työvuorolistan mukaan perjantaina. Osastonhoitaja vaati tulemaan jo tiistaina, jolloin Kalle sanoi joutuvansa näin ollen hakemaan sairauslomaa.
Osastonhoitaja sanoi soittavansa tulevista työvuoroista, mutta puhelua ei koskaan tullut.
Torstaina Kalle soitti osastolle ja sai kuulla, ettei hänen nimeään ollut työvuorolistassa.
– Lomalle jäänyt osastonhoitaja oli käskenyt kertoa terveisiä, että tilalleni oli otettu toinen työntekijä.
Kalle oli vaikeuksissa. Palkaton sairausloma oli syönyt opiskelijan pienet säästöt, ja hän oli yllättäen ilman kesätyöpaikkaa. Uuden työpaikan löytäminen keskellä kesää ei ole välttämättä helppoa, mutta Kalle onnistui saamaan työtä akuuttineurologian osastolta Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.
Yhdessä viikonlopussa ja täysin suunnittelematta hän muutti elämänsä kaupunkiin, josta ei tuntenut ennestään kovin monta ihmistä. Opinnot jäivät Poriin.
Rahapulan vuoksi Kallen oli pakko aloittaa työnteko täysillä kolmessa vuorossa. Työt ja opiskelu jatkuivat syksyllä, ja hänellä oli vaikeuksia saada opinnäytetyötään tehtyä. Raskas työ ja uuteen ympäristöön sopeutuminen olivat uuvuttaneet hänet niin, että opinnot venyivät.
Mieltä painoi myös kesätyöpaikan menetys, mitä hän ei suinkaan ollut painanut villaisella. Hän oli ottanut yhteyttä Tehyyn ja palkannut asianajajan oikeus- ja vastuuvakuutuksen turvin.
– Ei minulla ensimmäisenä ollut mielessä lähteä oikeuteen. Kyse oli periaatteesta. Ei opiskelijaa voi miten tahansa kohdella.
Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion voimassa
Päätös oikeuteen lähtemisestä piti lopulta tehdä, kun Satakunnan sairaanhoitopiiri ei myöntänyt virhettään, eikä sovittelu tuottanut tulosta. Oikeudenkäynnin lopputulos jännitti, sillä vastapuoli yritti siirtää syytä Kallen niskoille muun muassa väittämällä, että hän ei ollut toimittanut opintorekisteriotetta ajoissa.
Oikeus totesi tuomion perusteluissaan, että opintorekisteriotteen puuttumisella ei ollut merkitystä.
– Voitto näytti maallikon mielestä ihan selvältä, mutta oikeus voi päätyä toisenlaiseen lopputulokseen, mihin on syytä varautua. Pelotti, että joudun lopulta maksumieheksi.
Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi kesäkuussa 2011 Satakunnan sairaanhoitopiirin maksamaan Kallelle korvauksia työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.
Oikeus totesi, että työvuoroluettelon muuttaminen olisi vaatinut työntekijän suostumuksen, joten työntekijällä oli oikeus kieltäytyä muutoksesta eikä irtisanomiselle ollut perusteita.
Kalle iloitsi voitostaan, mutta ilo oli ennenaikaista. Vastapuoli valitti hovioikeuteen ja piina jatkui.
Syksyllä 2012 Vaasan hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion voimassa. Kalle oli voittanut.
Kesätyöpaikan yllättävällä menetyksellä oli pysyvä vaikutus Kallen elämään. Hän valmistui sairaanhoitajaksi vuoden 2011 lopulla, mutta elämä Porissa oli menneisyyttä. Satakunnan sairaanhoitopiiri menetti yhden sairaanhoitajan: Kalle rakastui, meni naimisiin ja alkoi rakentaa elämäänsä Tampereelle.
Tällä hetkellä hän työskentelee tyytyväisenä Taysin kirurgisella vuodeosastolla.
– Olen loppujen lopuksi plussan puolella, vaikka muutos oli raju ja tuntui väärältä.
Julkaistu Tehy-lehdessä 1/2013
