Katja ilmaisee nykytanssilla itseään

Nykytanssitunnin jälkeen on pöllämystynyt olo, kertoo Katja Parviainen.

Kuvateksti
Kuva Mikko Nikkinen

Musiikki soi. Katja Parviainen alkaa liikkua musiikin mukana. Hän ei ajattele mitään, vaan antaa kehon viedä liikkeisiin, jotka tuntuvat hyvältä juuri siinä hetkessä.

Improvisaatioharjoitukset ovat tärkeä osa nykytanssitunteja. Niiden avulla haetaan omaa liikekieltä.
– Kaikki liike on arvokasta. Improvisaatioharjoituksissa oppii lempeyttä ja sallivuutta itseään kohtaan. Keho tekee, mitä se tarvitsee, sanoo Katja.

Katja aloitti nykytanssiharrastuksen viime syksynä lappeenrantalaisessa tanssikoulu Two Stepissä. Hän kaipasi elämäänsä musiikkia ja tanssia pitkän tauon jälkeen.
– Minun juttuni on nimenomaan nykytanssi, jonka liikekieli on luonnollisempaa kuin esimerkiksi baletissa. Nykyssä korostuu liikkeen jatkuvuus ja virtaavuus. Kömpelöt ja rumatkin liikkeet sallitaan.

Esityksissä näkee työnsä tuloksen.

Tanssissa Katjaa kiehtoo se, että saa ilmaista itseään kehollisesti ja käyttää luovuuttaan. Tanssiessa ollaan myös yhteydessä toisiin.
– Musiikki on tärkeä osa tanssitunteja. Meillä soi tunneilla kaikenlainen musiikki. Se voi olla rauhallista, nopeaa, rajuakin.

Tanssikoulun kevätnäytökseen nykytanssiryhmä teki koreografian Tapio Rautavaaran lauluun Juokse sinä humma.

Vaikka esiintymiset jännittävät, ne ovat hurjan palkitsevia. Esityksissä näkee työnsä tuloksen.
Tanssitunneilla on keskitettävä ajatukset omaan kehoon ja koreografiaan, ja kaikki muu unohtuu. Katja naurahtaa, että usein tanssitunnin jälkeen onkin hieman pöllämystynyt olo.

Katja työskentelee fysioterapeuttina lappeenrantalaisessa Fysioterapia Peukaloisessa monenikäisten asiakkaiden kanssa.

Tanssi antaa työhön uusia näkökulmia ja eväitä. Katja on käynyt myös tanssi-liiketerapian erikoistumiskoulutuksen. Työssään hän tekee esimerkiksi kehotietoisuusharjoituksia, joissa kiinnitetään huomiota kehon aistimuksiin
– Aivot saavat näin lepohetken. Harjoituksista on apua muun muassa stressinhallinnassa.

Teksti Tiina Suomalainen

Julkaistu Tehy-lehdessä 13/2015