Lontooseen muuttanut hoitaja: Saan käyttää täällä enemmän taitojani

Britannian EU-ero mietityttää maassa asuvia suomalaisia. Teijo Palovaara on alkanut valmistautua henkisesti siihen, ettei jää Lontooseen pitkäksi aikaa.

Muutto Lontooseen on tuonut Teijo Palovaaran, 30, elämään monenlaista uutta. Ammattinimikekin on vaihtunut, mitä hän ei olisi arvannut lähtiessään matkaan kolme vuotta sitten.

– Hyppäsin tuntemattomaan aika vähäisellä työkokemuksella, koska minulla oli kipinä ulkomaille.

Teijo on kotoisin pohjoisen vaaroilta Ylitorniosta, mutta suurkaupungin sykkeeseen hän lensi opiskelukaupungistaan Oulusta. Ennen lähtöään hän ehti työskennellä vuoden anestesiahoitajana Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Lontoossa työpaikka on vaihtunut jo kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla Teijo teki uuden aluevaltauksen ryhtymällä tutkimushoitajaksi.

Ensimmäinen työpaikka oli isossa traumasairaalassa Westminsterin kaupunginosassa lähellä Paddingtonin rautatieasemaa.

Työn hakeminen Suomesta käsin sujui yllättävän helposti Tehy-lehdestä bongatun rekrytointiyrityksen avulla. Teijo on kuullut, että pahimmillaan terveydenhuoltoalan valvontaviraston NMC:n rekisteröintiin voi kulua useampi kuukausi.

Työhaastatteluun Teijo matkusti paikan päälle saadakseen tuntumaa metropolista. Lontoo tuntui sopivan suurelta ja sijaitsi mukavan lähellä, eikä kielenkään kanssa tulisi ongelmia.

Ensimmäisenä vuonna tuli valitettua paljon.

Töiden alkaessa Teijo yllättyi täysin. Tilat tuntuivat ahtailta. Varastossa oli puutteita: injektioruiskuja ja happipulloja puuttui välillä.

– Järkytyin sairaalan kunnosta.  Leikkaussalit olivat pieniä ja ovet tippuivat yhtenään saranoiltaan. Oli pientä stressiä, löytyykö potilaalle edes sänkyä leikkauksen jälkeen. Halusin kovasti pitää siellä työskentelystä, mutta en pitänyt.

Ensimmäisenä vuonna tuli valitettua paljon – samoista pienistä asioista kuin saman osaston edellinen suomalaishoitaja.

Näin jälkeenpäin Teijo olisi taas valmis työskentelemään sairaalassa vaikka viikonloppuisin. Kerryttihän työ kokemusta leikkaussalista ja vaativien traumapotilaiden hoidosta. Toivottomilta vaikuttaneiden potilaiden onnistunut hoito oli palkitsevaa.

Ehkä eniten traumasairaalan työssä harmitti se, että anestesiahoitajan työ oli vähemmän itsenäistä kuin Suomessa.

– En saanut koskea edes ventilaattoriin. Anestesialääkäri oli koko ajan salissa ja huolehti kaikesta. Sain valmistella potilaita ja olla mukana anestesiainduktiossa.

Jokaisessa leikkaussalissa oli pieni induktiohuone. Sekä induktiohuoneessa että leikkaussalissa oli monesti samaan aikaan potilas, millä pyrittiin minimoimaan salin vaihtoon kuluvaa aikaa.

Koska kyse oli päivystyssairaalasta, anestesiahoitajat päivystivät vuorollaan hakulaitteen kanssa. Sen soidessa täytyi juosta nopeasti päivystyspoliklinikalle ensihoitotiimin avuksi. Teijo ehti nähdä kaikenlaista, pahasti puukotettuja ja itsemurhaa yrittäneitä.

Traumasairaala kuului Iso-Britannian julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään NHS:ään, jonka tiedetään olevan talousvaikeuksissa ja säästökuurin pinteessä.

– Systeemi on hyvä, mutta se jäänyt valitettavan vähälle rahoitukselle, Teijo miettii.

Hänen toinen työpaikkansa, julkkisten suosima yksityissairaala Marylebonessa, oli kuin ensimmäisen vastakohta. Tarvikkeista ei ollut pulaa. Hoitajat saivat ilmaiset lounaat työvuorojen aikana. Osastolla oli vain kolme salia eikä juurikaan päivystystoimintaa.

Tehokkuuden maksimointi oli sairaalassa huipussaan. Hukka-ajan piti jäädä leikkaussaleissa mahdollisimman pieneksi. Halutessaan sai tehdä pitkiä vuoroja. Salissa kului monesti jopa 14 tuntia putkeen. Teijo myöntää, ettei työ ja vapaa-aika ollut itselläkään tasapainossa.

– Potilaat vaihtuivat välillä sitä tahtia, että jälkeenpäin mietin joskus, onko kaikki enää turvallistakaan siinä kiireessä.

Puhdasta täytyy olla, mutta en opiskellut montaa vuotta siivoojaksi.

Jos hoitajille jäi jostain syystä luppoaikaa, heidän kuului siivota hyllyjä. Teijo naurahtaa vieläkin vihreille ”I’m clean” -tarroille, joita piti kiinnittää puhtaisiin hyllyihin. Tarroista huolimatta samat hyllyt puhdistettiin heti uudelleen, jos muu tekeminen loppui.

– Puhdasta täytyy olla, mutta en opiskellut montaa vuotta siivoojaksi. Sekin turhautti, että anestesialääkäreille piti kuskata monesti kahvia tai aamiaista saliin.

Nyt Teijo on aloittanut vuoden määräaikaisuuden tutkimushoitajana NHS:ään kuuluvassa Chelsean Royal Brompton Hospitalissa. Kliininen tutkimus sydän- ja verisuonitautien parissa vaikuttaa kiinnostavalta.

Teijo tekee muun muassa potilasrekrytointeja ja kerää tietoa. Tutkimushoitajuus tuntuu urakehityksen ja kansainvälisyyden kannalta järkevältä siirrolta. Tutkimustyö on suhteellisen samanlaista joka puolella.

Saan käyttää enemmän taitoja, joita opin Suomessa sairaanhoitajan koulutuksessa.

Vielä ei ole myöskään halua jämähtää ammatillisesti paikoilleen.

– Saan käyttää enemmän taitoja, joita opin Suomessa sairaanhoitajan koulutuksessa. Uskon, että Lontoossa oli paljon helpompaa löytää tutkimushoitajan työ ilman aiempaa tutkimuskokemusta kuin Suomessa.

Britannian EU-ero on ollut kylmä isku myös Lontoossa asuville suomalaisille. Suuri osa briteistä pelkää talouden heikkenevän eikä usko kovinkaan valoisiin tulevaisuuden näkymiin.

Teijon tutkimusryhmän professori kiteytti tunnelmat henkilöstölle kertomalla, että heillä on käsissään todennäköisesti viimeinen EU-rahoitusta saava tutkimus.

– Olen alkanut jo henkisesti valmistautua, etten välttämättä halua jäädä Lontooseen pidemmäksi aikaa.

Teijo asuu Hongkongista kotoisin olevan miehensä kanssa Limehousen lähellä Itä-Lontoossa. Rakkaus löytyi uuden harrastuksen, lohikäärmevenemelonnan, parista. Muutettuaan  Lontooseen Teijo ei tuntenut kaupungista ketään.

Lohikäärmevenemelonta on tuonut mukanaan monikulttuurisen ystäväpiirin ja vienyt kilpailuun Kiinaan asti. Lontoo on opettanut avoimuutta ja muistuttanut, että lopulta ihmiset ovat aika samanlaisia joka paikassa.

Teijon puheesta voi tunnistaa ehkä vielä pohjoisen murteen, mutta enemmän puhetta elävöittää englanti.

Lontoon hintataso ja asuntojen hinnat tuntuvat edelleen huimaavilta.

– Tänne lähtiessä vitsailin kavereille, että muutaman kuukauden kuluttua puhun vain englantia. Nyt käy oikeasti välillä niin, etten muista heti oikeita suomenkielisiä sanoja.

Lontoon hintataso ja asuntojen hinnat tuntuvat edelleen huimaavilta. Esimerkiksi matkakortti maksaa noin 125 puntaa eli 140 euroa kuukaudessa.

– Yhdestä huoneestamme maksamme 1 020 puntaa. Jotta palkat riittäisivät, sairaanhoitajille ja poliiseille on asuntoloita, joissa on edullisempaa asua.

Lontoon puistoja Teijo hehkuttaa.

– Suosikkeja ovat valtava Hyde Park keskustan länsipuolella ja Regent’s Park eli entiset kuninkaan metsästysmaat pohjoisessa. Alussa tuntui oudolta, että useimpien puistojen portit lukitaan yöksi.

– Monelle ei tule ehkä ensimmäisenä mieleen, mutta täällä on aivan älyttömästi puistoja. Muutettuani kävin monesti lenkkeilemässä puistoissa ja tutustuin paikkoihin sitä kautta.

Julkaistu Tehy-lehdessä 2/2017

Teksti Minna Ruotsalainen