Montako bootsia ja stetsonia mahtuu matkalaukkuun, mietti kantritanssista hullaantunut Anu

Kantririvitanssiin hullaantunut sairaanhoitaja Anu Vänskä keinahteli häävalssinsakin valkoisissa bootseissa.

Kuvateksti
Anu Vänskä on treenannut rivitanssia melkein kolmekymmentä vuotta.
Kuva: Jukka Koskinen

Oli sattumaa, että Anu Vänskä pistäytyi Haminan Upseerikerholla vuonna 1998. Hän oli hakemassa sieltä kyytiin tuttavaansa, kun kantririvitanssijoiden ryhmä harjoitteli parketilla.

Näky teki vaikutuksen. Anu olisi halunnut heittäytyä heti letkeiden rytmien vietäväksi. Hän ilmoittautui porukkaan pikimmiten.

Nyt tanssitreenit ovat olleet rakasta vapaa-ajanviettoa melkein tauotta jo lähes 30 vuotta. Tanssiseuran väestä on tullut hänelle toinen perhe. Moni on ollut mukana sen toiminnassa yhtä kauan tai pitempäänkin kuin Anu. Samanhenkisten joukko on jakanut toistensa ilot ja surut.

Mainos alkaa
Elokuvateatterin katsomo ja etualalla kannettava tietokone, jossa näkyy Tehy-lehden uutiskirje.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Elokuvateatterin katsomo ja etualalla kannettava tietokone, jossa näkyy Tehy-lehden uutiskirje.
Mainos päättyy

Anu toimii Country Dancers Kotka ry:ssä puheenjohtajana ja ohjaajana.

”Kuluvalla kaudella harjoitukset on keskitetty keskiviikkoiltaan. Vaikka teen kolmivuorotyötä Kymenlaakson keskussairaalan päivystyssairaanhoitajana, olen päässyt hyvin mukaan, kun olen ilmoittanut tarpeeni ennakkoon. Kokoukset pidämme ydinporukalla sen mukaan, miten työ antaa myöten.”

Kantririvitanssin musiikit ja koreografiat voi poimia nykyään Youtubesta tai muilta verkkoalustoilta, mutta matkat maailmalle ovat edelleen tärkeitä. Ne pitävät tanssin paloa yllä.

”Viime keväänä olimme porukalla Espanjassa. Nyt on suunnitteilla reissu Skotlantiin.”

Kantrin kotimaassa Yhdysvalloissa Anu kävi vuonna 2008 valmistuttuaan sairaanhoitajaksi.

”Äiti antoi lahjaksi matkan Dominikaaniseen tasavaltaan, mutta sain vaihtaa kohteen Amerikaksi. Näin pääsin kantrin syntysijoille Texasiin ja Arizonaan. Siitä tuli unohtumaton reissu, vaikka jouduin tekemään kipeitä valintoja, mitkä bootsit ja stetsonit saisin mahdutettua tuomisina kotiin päin”, Anu muistelee nauraen.

Seuraavana vuonna Anu meni naimisiin. Puoliso ei ole tanssijatyyppiä, joten pyörähtelyt häissä jäivät yhteen valssiin. Anu pyysi tanssiseuransa ohjaajaa tekemään siihen koreografian ja opettamaan sen miehelleen. Hyvin meni!

Anu itse keinahteli häävalssinsa valkoisissa bootseissa.