Pasi on etsinyt pinnan alta myös vainajia. Tehtävä ei aina ole helppo, sillä sameassa vedessä näkyvyys on pahimmillaan puolen metrin luokkaa. Vakavatkaan tilanteet eivät hätkäytä sukelluksen ammattilaista, jolla on vuosien kokemus hoitotyöstä.
Ihmiset turmelevat luontoa heittämällä veteen tavaraa ja jätettä.
Pasilla on valokuvauskalusto, jolla ikuistaa vedenalaisia näkymiä. Suomen vesistöissä ne vain ovat valitettavan usein lohduttomia.
– On kurjaa, miten ihmiset turmelevat luontoa heittämällä veteen itselle turhaksi jäänyttä tavaraa ja jätettä. Toivoisin, että isät ja äidit miettisivät tekemisiään, jotta jälkipolville jäisi edes jotain ihailtavaa.
Uimapaikkoja voi siivota yksistäänkin, mutta uponneiden purjeveneiden ja mönkijöiden nostaminen on tiimityötä.
Neljännesvuosisadan kestänyt sukellusharrastus on vienyt ulkomaillekin. Upeinta katseltavaa ovat olleet Punaisenmeren kirkkaissa väreissä kimaltelevat kalat.
– Ja snorklatessa tuli käden ulottuville delfiinejä. Se säväytti todella.
Seuraava merkittävä kohde on Kyproksen Larnaka. Sen rannikolle upposi vuonna 1980 ruotsalainen Zenobia-alus, jonka lastina oli yli sata kuorma-autoa. Paikkaa pidetään yhtenä maailman upeimmista hylkysukelluskohteista.
Vaikka sukeltajan varusteet ja laitteet ovat hintavia, ajan mittaan harrastus ei tunnu kalliilta. Onhan välineiden avulla pelastettu ihmishenkiäkin.
– Ei silti. Kyllä arpajaisten pääpalkinnoksi saamani 1 500 euron arvoinen sukelluspuku tuntui lottovoitolta.
Teksti Erja Taura-Jokinen
Julkaistu Tehy-lehdessä 5/2015
