Päiväkodin piha on pieni ja urbaani, mutta se riittää 1–2-vuotiaille, kertoo varhaiskasvattajana Berliinissä työskentelevä Tanja Jaakkola.

Syliin vain itkiessä – berliiniläisen päiväkodin koronasäännöt hirvittävät Tanjaa

Tanja Jaakkola päivitti suomalaisen koulutuksensa ja työskentelee nyt berliiniläisessä päiväkodissa. Korona on tuonut työhön sääntöjä, joita on vaikea noudattaa.

Reilut kymmenen vuotta sitten lastenhoitaja Tanja Jaakkola, 45, ja hänen miehensä Artti kaipasivat elämäänsä vähän seikkailua. Koska Tanjan mies pystyi tekemään töitä suomalaiseen firmaan myös ulkomailta, he päättivät muuttaa Saksaan Berliiniin. Paikka oli lomamatkoilta tuttu ja vaikutti kiinnostavalta.

Aluksi Tanja oli kotona perheen 1- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa ja opiskeli samalla saksaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

”Sitten sain esikoiselle kokopäiväpaikan päiväkodissa. Se oli hyvä, sillä lapsen piti oppia saksan kieli kuusivuotiaana alkavaa koulua varten.”

Tanja ihasteli hoitajien rentoutta pienessä päiväkodissa.

”He saattoivat lähteä lasten kanssa yllättäen puistoon piknikille ja antoivat lasten juoksennella vähissä vaatteissa kesäsateessa. Suomessa olin tottunut siihen, että toimintaa mietitään usein pitkälle. Berliinissä suunnitelmat tuntuivat vaihtuvan joka päivä”, Tanja kertoo.

Koska Tanja ei ollut töissä, häntä eivät häirinneet päiväkodin lukuisat vapaapäivätkään. Berliinissä päiväkoti saa olla kiinni juhlapyhien lisäksi reilut 20 päivää vuodessa. Vanhemmat järjestävät varahoidon yleensä itse.

Saksalaisen päiväkodin toimintaa seurattuaan Tanja päätti hankkia suomalaiselle lastenhoitajan koulutukselleen Berliinin osavaltion senaatin hyväksynnän. Hän suoritti 320 oppituntia lisäopintoja, ja on nyt Berliinissä hyväksytty varhaiskasvattaja.

Neljän vuoden ajan Tanja on työskennellyt Kita-nimisessä päiväkodissa. Siellä on yhteensä 55 lasta, ja paikan taustalla on yksityinen, voittoa tavoittelematon organisaatio.

Tanja on töissä pienten puolella kaksivuotiaiden Krokotiilit-ryhmässä. Samassa tilassa hänen Krokotiiliensa kanssa leikkii myös yksivuotiaiden Hait-ryhmä. Lapsia näissä kahdessa ryhmässä on yhteensä 18, ja heitä hoitaa neljä varhaiskasvattajaa.

Pienten puolella on oma eteinen, kaksi isoa leikkihuonetta, pieni ruokailutila ja pikkuruinen keittiö sekä lasten ja aikuisten vessat. Toisessa leikkihuoneessa on isoja vaahtomuovipaloja, joista voi rakentaa esteratoja ja liukumäkiä. Toisessa huoneessa on kiinnitetty seinään hypisteltäväksi kiinnostavia esineitä, kuten polkupyörän kello ja vanha pelikoneen ohjain.

Ksylitolipastilleja täällä ei tunneta.

Päiväkoti on avoinna seitsemästä viiteen. Tanja tekee enimmäkseen myöhäisempää vuoroa.

”Tulen yhdeksäksi, jolloin meillä on aamupiiri. Leikimme sormileikkejä ja laulamme. Aamupiirin jälkeen syömme kasvisaamupalan, jota varten lasten vanhemmat ovat tuoneet eväsrasioissa kotoa hedelmä- ja kasvispalasia. Syömme ja keskustelemme, sen jälkeen on pieni toimintatuokio ja sitten tavallisesti lähdemme ulos.”

Koska piha on pieni, ulkoilemaan mennään usein läheiseen puistoon.

”Berliinissä ei ulkoilla yhtä säännöllisesti kuin Suomessa. Lapsilla on kyllä sadevarusteet, mutta huonolla säällä ei lähdetä ulos, koska todennäköisesti jo seuraavana päivänä on kuitenkin kauniimpi ilma.”

Lounas tulee päiväkotiin yksityisen luomuruuantuottajan keittiöstä. Kolme kertaa viikossa on kasvisruokaa, kerran lihaa ja kerran kalaa. Henkilökunta saa syödä ilmaiseksi lasten kanssa, koska syöminen on kasvatustilanne. Lounaan jälkeen isot lapset pesevät hampaansa.

”Ksylitolipastilleja täällä ei tunneta.”

Lounaan jälkeen pienet nukkuvat noin puolentoista tunnin päiväunet. Niiden aikana Tanja ja työkaverit pitävät tauot ja suunnittelevat tulevaa.

Vaikka päiväkotien toiminta vaikuttaa rennolta, jokaisen paikan täytyy tehdä toimintasuunnitelma. Tanjan päiväkodissa panostetaan terveellisiin elämäntapoihin, liikuntaan ja luomuruokaan. Jokainen kaksivuotiaiden ryhmä tekee keväisin odotetun ensimmäisen ison retken.

”Myös minun kaksivuotiaani matkustavat ensin junalla yhteen suuntaan kaksi pysäkkiä, sitten metrolla kaksi pysäkkiä ja bussilla takaisin päiväkotiin. Retkestä tehdään kirja ja siitä puhutaan koko loppukevät. Mikään ei voita tätä retkeä, eläintarhakaan ei kiinnosta yhtä paljon”, Tanja kertoo.

Jokaisella ryhmällä on myös oma projekti. Krokotiilien projekti on ollut seurata lähelle rakennettavaa taloa.

”Kävimme usein katsomassa sitä ja puhuimme rakentamiseen liittyvistä koneista. Projektin päätyttyä pidettiin päätösjuhla vanhemmille.”

Kerran vuodessa vanhemmilla ja päiväkodin väellä on yhteinen keskustelu. Muuten Tanjan kanssakäyminen vanhempien kanssa on rentoa jutustelua hakutilanteissa. Päiväkodin johtajalla on joka toinen kuukausi kokous vanhempaintoimikunnan kanssa, ja siellä käydään läpi tiedotusasioita.

”Vanhempaintoimikunta hoitaa yhteydenpidon vanhempiin. Me kasvattajat emme tiedota mitään isompia asioita.”

Korona on vaikuttanut berliiniläisen päiväkodin toimintaan paljon. Viime keväänä päiväkotiin saivat tulla vain ne lapset, joiden vanhemmat työskentelivät kriittisiksi määritellyissä paikoissa kuten sairaaloissa, ruokakaupoissa tai vesilaitoksella.

Uusia sääntöjä on tullut paljon.

”Esimerkiksi yksivuotiasta ei saisi ottaa päiväkodissa syliin muulloin kuin hänen itkiessä. Minulle on ollut rankkaa allekirjoittaa sääntöjä, joista tiedän, etten voi niitä noudattaa.”

Yksivuotiasta ei saisi ottaa päiväkodissa syliin muulloin kuin hänen itkiessä.

Tavallisesti vanhemmat tuovat lapsen sisälle asti päiväkotiin. Nyt vanhempi tuo lapsen ovelle ja hoitaja vastaanottaa tämän siitä. Jos hoitaja ottaa lapsen vanhemman sylistä omaan syliin, hoitajan on käytettävä maskia. Pelkästään lasten kanssa työskennellessä maskia ei käytetä.

Berliinissä vanhemmat tuovat päiväkotiin vaipat, paperinenäliinoja ja kosteuspyyhkeitä.

”Kakkavaipankaan jälkeen lasta ei pestä vedellä vaan pyyhitään kosteuspyyhkeillä. Syynä ovat Berliinin veden huono paine ja isot lämpötilavaihtelut. Lämmin vesi muuttuu usein kylmäksi.”

Tanjan mielestä antoisinta päiväkotityössä ovat lapset, koska he ovat niin avoimia, tulevat halaamaan ja ovat innoissaan kaikesta.

”Lasten kanssa omakin ajattelutapa muuttuu, ja saatan ihastella omille teineilleni, että onpa tuolla puussa hieno lintu.”

Tanja tykkää olla töissä nimenomaan pienten ryhmässä.

”He oppivat koko ajan kaikkea, puhumaan ja kertomaan näkemästään. Heidän kielensä on yksinkertaista, konkreettisia asioita, lyhyitä lauseita ja tosi paljon toistoa. Kieltä opettelevalle aikuiselle se on helppoa!”

Lasten kanssa omakin ajattelutapa muuttuu.

Tanja ei ole huolissaan siitä, että lapset oppisivat häneltä erilaisen aksentin tai vääriä sanamuotoja.

”Kaikkien muiden työntekijöiden äidinkieli on saksa, ja heiltä lapset oppivat oikeaa kieltä. Minun vahvuuteni on se, että ymmärrän kielenkehitystä oman opiskeluni ja omien lasten saksan oppimisen pohjalta. Ne vanhemmat, jotka puhuvat jotain muuta kuin saksaa kotona, tulevat helposti puhumaan juuri minulle. Kaikki tietävät, että olen Tanja Suomesta.”

Berliini ja päiväkodit

  • Tanjan asuinpaikka Berliini on Saksan pääkaupunki ja yksi Saksan osa­valtioista.
  • Berliinissä on noin 3,4 miljoonaa asukasta ja noin 2 700 päiväkotia.
  • Saksassa ei ole erikseen lasten­tarhanopettajia ja lastenhoitajia, vaan kaikki ovat varhaiskasvattajia.
  • Varhaiskasvattajan ammatin harjoittamiseen vaaditaan osavaltion senaatin tunnustaminen.
  • Berliiniläinen varhaiskasvattajan koulutus kestää 3 vuotta ja on ammattikorkeakoulupohjainen joko kouluopiskeluna tai oppisopimus­koulutuksena.
  • Työntekijä voi Tanjan päiväkodissa valita työaikansa 30, 35 tai 40 viikkotunnin väliltä.
  • Tanjan 35 tunnin viikkotyön bruttopalkka on noin 2 400 euroa kuukaudessa. Eläkeikä on noin 64 vuotta.
  • Päivähoito ei maksa Berliinissä mitään, vanhemmat maksavat vain ruuasta 23 euroa kuussa. Maksut vaihtelevat eri puolilla maata.
  • Päiväkodeissa on varhaiskasvatussuunnitelma, mutta sen toteutustapa on vapaa.
  • Berliinin mallissa Eingewöhnung eli lapsen kotouttaminen päiväkotiin vanhemman kanssa kestää 4–6 viikkoa.

Teksti Reija Ypyä, kuvat Tanja Jaakkolan kotialbumi

Lue lisää:

Saksassa kätilö käy vauvaperheen kotona jopa kahden vuoden ajan

Saksaan juurtunut suomalaishoitaja: Hoitajan palkasta ei jää paljoa ylimääräistä

Mainos
Mainos