Yövuoroissa oppii tuntemaan työkaverinsa parhaiten, sanoo sairaanhoitaja Anu Huovinen. Kuva: Jussi Tuokkola

Vakiyökkö on vapaalla virkeimmillään, kun muut ovat vielä töissä

Sairaanhoitaja Anu Huovinen on tehnyt 20 vuotta lähes pelkästään yövuoroja.

Kun kellon viisarit kääntyvät iltayhdeksään, sairaanhoitaja Anu Huovinen, 50, aloittaa työpäivänsä Oulun kaupunginsairaalan osastolla H2. Ensin hän käy läpi työhön liittyvät raportit, sen jälkeen vuorossa on iltakierto.

Puoliltaöin Anu antaa asiakkaille antibiootit ja muut lääkkeet, tarkkailee sydänpotilaiden hengitystä ja avustaa vessakäynneillä. Seuraava kierto tapahtuu kahden kolmen tunnin päästä.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Työpäivä on ohi aamuseitsemältä. Silloin Anu suuntaa kotiin, käyttää koirat ulkona ja menee nukkumaan. Kännykän hän laittaa äänettömälle.

Kun Anu herää kolmelta iltapäivällä, hänellä on useita tunteja aikaa puuhastella omiaan: urheilla, nähdä ystäviä tai hoitaa virastoasioita.

– Ihmiset usein kuvittelevat, ettei elämässäni ole muuta kuin työ. Käytännössä olen kotona vapaalla ennen kuin päivävuoroa tekevät ovat edes tulleet töistä. Saan päivän virkeimmän hetken käytettyä omaan vapaa-aikaani, Anu huomauttaa.

Anu on osastonsa ainut vakiyökkö, ja hän pystyy itse suunnittelemaan työaikansa. Nykyään hän työskentelee vain arkiöinä eli hänellä on säännöllinen työaika.

Pitkään Anu teki paremman korvauksen vuoksi töitä myös joka toinen viikonloppu. Se muuttui yhdeksän kuukautta kestäneen vuorotteluvapaan aikana.

– Tajusin, ettei viikonlopuista tuleva lisäkorvaus ollut enää kaiken sen veivauksen arvoista. Ikääkin minulla on jo sen verran, etten jaksa jatkuvaa muutosta, Anu miettii.

– Muut tiimimme sairaanhoitajat ottavat mieluusti vastaan viikonloppuyöt paremman korvauksen takia, joten mielestäni tilanne on kaikille reilu. Vain kerran eräs kollega kommentoi, että kyllä minäkin sinne yövuoroon voisin joskus tulla levähtämään. Se huvitti kaikkia, ja siitä tuli töissämme lentävä lause.

Öisin Anun vastuulla on kaksi osastoa, sekä tavallinen että akuuttivastaanotto. Suurin osa asiakkaista on ikäihmisiä. Lääkäriä talossa ei öisin ole, mutta tarvittaessa Anu on yhteydessä kaupungin päivystävään lääkäriin.

Anu on tehnyt lähes pelkästään yövuoroja jo parikymmentä vuotta. Se sopii hänen elämäntyyliinsä mainiosti.

– En tykkää niin paljon ihmisistä, että jaksaisin olla koko ajan sosiaalinen. Öisin töissä ei myöskään yleensä ole samalla tavalla kiire kuin päivisin. Pystyn itse määrittämään työni rytmin ihan eri tavalla kuin päivävuorossa. Pidän siitäkin, että minulla on vastuuta.

Alkuun yötyö vaati parisuhteessa totuttelua.

Anulla on kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta. Yötyö oli hänelle hyvä ratkaisu jo silloin, kun omat lapset olivat pieniä. Kun Anu palasi aamulla töistä kotiin, hän vei lapset päiväkotiin, nukkui päivän ja leikki illan heidän kanssaan. Kun lapset menivät yöpuulle, Anu itse suuntasi töihin.

Anu on seurustellut nykyisen kumppaninsa kanssa kymmenen vuotta. Alkuun yötyö vaati parisuhteessa totuttelua.

– Miehestäni ei ollut kivaa, että olin yöt poissa. Mutta kaikkeen tottuu. Viikonloput olemme useimmiten vapaalla ja yhdessä.

Anun työaikana suurin osa potilaista nukkuu tai ainakin yrittää nukkua. Jos uni ei vaikkapa kipujen vuoksi tule, Anu pyrkii auttamaan esimerkiksi lääkkeiden avulla. Koska potilaat ovat iäkkäitä, Anun työhön kuuluu olennaisena osana saattohoito.

– Ikäihmisen kuolema tällä osastolla on aika luonnollista – jos ei päivittäinen, niin ainakin arkinen asia, Anu sanoo.

Jos potilas kuolee niin, ettei omainen ole läsnä, Anu katsoo paperista, haluaako omainen, että hänelle ilmoitetaan asiasta heti.

– Omaiset saavat tulla yöllä käymään ja katsomaan vainajaa, mutta lääkäri käy toteamassa asian virallisesti vasta aamulla.

Anun mielestä saattohoitotilanteet ovat raskaampia kuin itse kuolema. Omaisilla tilanteeseen liittyy usein ahdistusta ja selvittämättömiä asioita, joten paha olo purkautuu helposti hoitajaan.

– Sairaalla ja kipeällä ihmisellä on oikeuskin olla hankala, mutta harvemmin potilaat sellaisia ovat. Omaiset taas voivat olla hyvinkin raskaita. Heidän kanssaan on oltava herkkänä, ja se on välillä aikaavievää. Omaiset haluavat yleensä keskustella ja muistella kuolevaa, joskus montakin yötä putkeen. Mutta se kuuluu työhöni.

Hyviä puolia yötyössä on paljon. Parasta on Anun mukaan työyhteisö. Hän tuntee osan työkavereista hyvin, sillä öisin keskustelut ovat syvällisempiä kuin päivällä.

– Sanotaan, että yövuoroissa oppii tuntemaan työkaverinsa parhaiten. Silloin on välillä rauhallisempaa, eikä kukaan keskeytä hyvää keskustelua. Mitä henkilökohtaisemmaksi puheet menevät, sitä enemmän tulee annettua itsestään työkaverille. Se lähentää.

Öisin keskustelut ovat syvällisempiä kuin päivällä.

Anu myöntää, että niin sanottu iltapäiväväsymys iskee hänelläkin aamuyöllä kello neljän maissa. Harvoin hän kuitenkaan ajattelee, että apua, kohta nukahdan.

– Kun on mielekästä tekemistä, yö kuluu äkkiä.

Anu ymmärtää, ettei yötyö silti sovi kaikille eikä varsinkaan niille, jotka eivät saa nukuttua päivällä.

– Ihmisillä on niin erilaisia vuorokausirytmejä. Jos tuntuu, ettei yötyö sovi itselle yhtään, kannattaa mennä hakemaan siitä lääkärintodistus eikä sinnitellä väkisin.

Anulla itselläänkin menee välillä yötyön takia pää pyörälle. Hänen ajantajunsa on usein sekaisin, eikä hän aina tiedä mikä viikonpäivä on menossa. Jotta hän pysyy ajan tasalla, hänen pitää kirjoittaa muistiin kaikki sovitut asiat myös töiden ulkopuolella.

Entä miten konkariyökkö neuvoo jaksamaan heitä, jotka tekevät yövuoroja vain satunnaisesti?

– Jätä nopeat hiilarit eli karkit ja pullat kotiin. Muista syödä kuitenkin. Proteiineilla pysyy paremmin hereillä. Juo vettä, jotta aineenvaihdunta pysyy käynnissä.

Kun Anu ei päässyt koronakeväänä kuntosalille, hän kahvakuulaili kotipihallaan.

 

Anun henkireiät

1. Liikunta. ”Käyn kuntosalilla kolmesti viikossa ja lisäksi jumpissa, jos ehdin. Olen myös tanssinut, käynyt joogassa ja pilateksessa.”

2. Säännöllinen syöminen. ”Syön viisi kertaa päivässä terveellisesti, jotta verensokerini pysyy tasaisena ja pitää yllä vireystilaani.”

3. Perhe ja ystävät. ”Koska viikonloppuni ovat vapaita, ehdin nähdä ystäviäni. Ennen se oli paljon hankalampaa.”

4. Koirat. ”Minulla on kaksi Espanjasta pelastettua rescuekoiraa.”

5. Matkailu. ”Tärkeä henkireikä pari kertaa vuodessa, vaikka se onkin nyt koronan vuoksi jäissä.”

Teksti Rosanna Marila, kuvat Jussi Tuokkola

Lue lisää:

Tuntuuko yötyö aivan liian raskaalta? Vaihda työtä ennen kuin uuvut, sanoo unilääkäri

Mainos
Mainos