Röntgenhoitaja Kristiina Sandia viehättävät vanhat jenkkiautot.
Mitä kirkkaampaa huulipunaa, sen parempi. Tämä on valkeakoskelaisen röntgenhoitajan Kristiina Sandin, 37, motto, kun hän lähtee vanhan jenkkiauton kyytiin tai rattiin.
Kellohameita Kristiinalla on garderobissa kymmeniä. Niistä hän valitsee parhaiten fiilikseen sopivan. Tulenoranssit kutrinsa Kristiina kihartaa runsaaksi pilveksi tai piukentaa ponnariksi. Kokonaisuuden kruunaa vintage-käsilaukku.
Kristiinaa viehättää vanhojen jenkkiautojen nostalgisuus ja yksityiskohtien kauneus. Viehtymys vanhoihin autoihin on perua lapsuudesta, sillä Kristiinan vanhemmat olivat vannoutuneita autoharrastajia. Kolmen lapsen katras imi entisaikain tunnelmaa takapenkillä, kun perhe lähti liikenteeseen amerikanraudalla. Erityisesti muistoihin on painunut musta Plymouth Belvedere -69.
”Olen kuullut, että vauvana rauhoituin ja nukahdin takuuvarmasti silloin, kun pääsin V8-moottorin mörinään.”
Keväisin Kristiina kävi perheensä kanssa Hot Rod & Rock Show’ssa Tampereella – samassa autonäyttelyssä, jossa hän kävi potkimassa renkaita tänäkin vuonna.
Ajokortin Kristiina hankki heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä, kun se oli iän puolesta mahdollista.
”Jos vain isäni jenkkiauton avaimet olivat saatuvilla, nappasin ne käteeni ja jätin tilalle oman volkkarini avaimet.”
Myöhemmin rinnalle löytyi mies, jonka myötä perhe kasvoi paitsi lapsilla myös monella jenkkiautolla. Avioliiton kariutumisen jälkeen Kristiina on voinut käyttää isänsä, veljensä ja uuden miesystävänsä menopelejä aina, kun autokuume on iskenyt.
”Parasta on ajella hämärtyvässä illassa Suomen suvessa. Jos ylimääräistä rahaa olisi, ostaisin itselleni vuoden 1960 Pontiac Venturan, sport coupen – ja mieluusti punaisen!”
